Reissu Risslalle

Keskiviikkoaamuna paistoi aurinko. Päätin lähteä Fiskariin kävelemään 4-5 km pituisen Risslan metsäpolun, jota jo viime kesänä suunnittelin, mutta silloin se jäi vain suunnitelmaksi. Nyöritin kevyet vaelluskengät, pakkasin Murun autoon ja suuntasin nokan Salon mökiltä Fiskariin. Reppua en löytänyt, joten uskoin selviäväni ilman...

Puoli tuntia ennen lähtöä näpläsin blogiani ja huomasin, että Luontohetkiblogin Mira oli juuri postannut kokemuksiaan Risslan metsäpolulta (täällä). Selailin Miran tekstiä ja katsoin valokuvia, mikä lisäsi intoani lähteä liikkeelle :):) Metsäpolusta löytyi myös uusi ja hyvä selostus Retkipaikka-blogista (täällä). Eli Rissla on ilmeisen suosittu päiväretkikohde. Silti Muru ja minä saimme kulkea koko reitin täydellisessä rauhassa - törmäsimme ainoastaan yhteen pitkäputkisen kameran kanssa kulkevaan keski-ikäiseen pariskuntaan.

Saavuin korona-tyhjään Fiskariin ennen yhtätoista ja suuntasin saman tien metsäpolulle. Tämä olikin reitin hankalin osuus. Olin suunnitellut, että selvitän asian Fiskarin Info-pisteestä, mutta koronan takia Info oli vielä kiinni - avataan toukokuussa. Onneksi löysin parkkipaikan vierestä karttataulun, jonka avulla ja yhden paikallisasukkaan ystävällisellä opastuksella löysin nopeasti polun lähtöpaikan. 

Löydettyäni metsäpolun lähtöpaikan reitin loppu oli yhtä juhlaa, tai kunhan alun tiukka ylämäki oli ensin selätetty :) Metsäinen polku, väliin hiekkaisia metsä- ja maanteitä. Koko matkalta siisti, hyvässä kunnossa ja erittäin selkeästi merkitty. Helppokulkuinen, vaikka sopivan kivinen ja mäkinen. Ihana, mummuille ja pikkukoirille sopiva rengasreitti, jonka kiertämiseen minulta valokuvaus- ja ihmettelytaukoineen kului noin 1,5 tuntia. 

Kiersin reitin myötäpäivään, jolloin alkuosa oli vaihtelevaa ja kaunista metsämaastoa ja loppuosa tasaisempaa pelto-osuutta. Puolivälin jälkeen edestä alkoi kuulua veden solinaa. Piti oikein terästää korvia, kuulinko oikein. Nopeasti solina voimistui keväiseksi kosken kohinaksi. Olin saapumassa upealle Risslan harjulle, padolle ja koskelle. 

Risslan koski on yksi Etelä-Suomen korkeimpia koskia. Kosken kohdalla Myllyjärvestä lähtevä Risslaån-joki putoaa noin 100 metrin matkalla lähes 20 metriä. Peräkkäiset ja osin rinnakkaiset putoukset ovat parhaimmillaan keväisin, vähävetisenä aikana ne saattavat kuivua jopa kokonaan. Ajankohtaista ja mielenkiintoista tietoa Suomen vesiputouksista löytyy lisää täältä. 

1800-luvun viime vuosina Risslaån padottiin ja vesi ohjattiin viereen rakennettuun sähkövoimalaan, josta saatiin lisäsähköä Fiskarsin ruukin tarpeisiin. Voimala tuhoutui lähes kokonaan 1974, ja nykyään rakennuksen rauniot ovat yksityisomistuksessa. Vanhan padon kivirakenteita on edelleen nähtävissä kosken yläjuoksulla. 

Kosken töyräällä löytyi myös kiva ja mielenkiintoinen levähdyspaikka, jossa oli hyvin hoidettu laavu sekä tulentekopaikka. Laavun suojassa oli jopa seinällinen kuivia, käyttövalmiita koivuhalkoja, kirves ja useita puisia makkaratikkuja. Upea koski kauniine harjuineen ja siistine laavuineen on Risslan metsäpolun salainen helmi. 

Rissla on ehdottomasti yhden jos toisenkin patikoinnin väärtti. Ensi kerralla otan Pikkupojan tai -pojat mukaan ja pistän makkarat reppuun :):) Tällä kertaa selvisin ilman reppua, vaikka vesihörppyä kaipasinkin...

Kartassa on Fiskarin keskustan parkkipaikka (P) infopisteen (I) edessä. Parkkipaikalta johtaa kapea kävelytie kohti Lasigalleria Siriusta (23) keskustan läpi kulkevalle Fiskarsintielle (vaaleansininen). Siriuksen edestä kävellään lyhyt matka viistoa hiekkatietä (Isokiskontie) oikealle, sitten seuraavasta risteyksestä samaa hiekkatietä ylös vasemmalle ja lopuksi Långdalintietä oikealle. Risslan metsäpolun opastetaulu ja lähtöpaikka näkyy pikkutien vasemmalla puolella, mikä kartan vas ylälaidassa on merkitty retkeilijän kuvalla :):)

Karttaan merkitty, toinen tie parkkipaikalta metsäpolulle (Siriuksen takaa) on nykyään katkaistu, koska se kulkee yksityisen pihan läpi. 

Auringon herättämiä suloisia ketunleipiä :)

Risslan vanhoja patorakennelmia