Kirkko kutsuu

Johanneksen kaksitorninen kirkko kohoaa komeana mäen päällä lähellä nykyistä kotiani. Ihailen usein punatiilistä kaunotarta kävellessäni Murun kanssa (täällä), mutta kirkon sisällä olen käynyt harvoin. Viime maaliskuussa olin ostanut lipun kirkossa pidettävään urkukonserttiin, jota odotin innolla. Mutta kuten muistamme, maaliskuussa maailma yllättäen mullistui ja mm. kaikki konsertit peruttiin kuin seinään. 

Maanantaina kävelin kirkon ohi ja huomasin oven edessä kyltin: Auki ma-la klo 12-17, su klo 12-15. Koska olin liikkeellä ilman koiraa - Muru jäi mökille Ukin seuraksi - päätin kurkistaa kirkon sisälle. 

Iso kirkko oli tyhjä ja hiljainen, vaikka yhden nurkan takana piilossa oli siivooja/vahtimestari joka järjesteli paikkoja ja väliin ilmeisesti imuroi - kurkkasi ja tervehti minua ystävällisesti. Kaunis, lämmin valaistus rauhoitti ja jotenkin pienensi kodikkaasti isoa kirkkoa. Edessä rukouspaikalla paloi valkoinen kynttilä isolla liekillä ja loi sopivasti eloa tyhjään kirkkoon. 

Joulun kunniaksi kirkossa oli tietty myös joulukuusi. Kuusen sijoittelu kirkkoihin vaatisi mielestäni sisustajan silmää, jotta sekä sinänsä kauniit kuuset että kirkkojen parhaat puolet pääsisivät esille. Tosin en usko että sisustajaa koskaan käytetään :):) Johanneksen kuusen paikkakaan ei mielestäni ollut onnistunut, vaikken minä osaa parempaakaan ehdottaa.

Tällä kertaa en jäänyt kirkkoon istumaan ja rauhoittumaan, vaan kiersin ja katsoin vain hetken, ja poistuin ulos lumiseen Helsinkiin. Mielelläni palaisin, mutta yleensä koiran kanssa liikkuvana se jäänee haaveeksi. Mutta heti kun urkukonsertteja pystytään taas järjestämään, haluan palata - ilman Murua :):)

Hyvä kun osa ainakin pääkaupungin kirkoista on auki pitkiä aikoja kaikkina päivinä. Se mahdollistaa meille kaikille - ”uskovaisille” ja ”ei-uskovaisille” - rauhallisen ja korona-väljän poikkeamisen itselle sopivaan aikaan.