Hesarissa oli lauantaina psykiatri Anna Keski-Rahkosen haastattelu (HS 9.1.21). Keski-Rahkonen on psykiatrin työn lisäksi kouluttautunut terveydenhuollon erikoislääkäriksi ja seksuaaliterapeutiksi ja toimii mielenterveysopin professorina Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Kansanterveyden osastolla.
Haastattelussa Keski-Rahkonen ilmaisi huolensa siitä, että edelleen psyykkisesti oireilevat ihmiset luokitellaan usein epänormaaleiksi ja, kuten Seilin saaren ja Nikkilän mielisairaalan aikaan, edelleen ihmisiä pyritään herkästi siirtämään normaalin elämän ulkopuolelle. Kuitenkin ainakin joka toinen länsimaalainen ihminen on kokenut elämässään mielenterveyden ongelmia ja ehkä jopa joka viides suomalainen kokee elämänsä aikana ainakin yhden vakavan masennuksen.
”Odotamme täydellistä terveyttä tai täydellistä sairautta. Todellisuudessa ihmiset ovat jotain siltä väliltä. Olisi tärkeä hyväksyä, että aika moni ihminen on pikkuisen rikki, mutta pystyy elämään tilanteensa kanssa.”
Mielenterveyden horjuessa ja mielen sairastuessa Keski-Rahkonen toivoisi ihmisille helpompaa ja yksinkertaisempaa hoitoon pääsyä: mm. toimivaa hoitotakuuta ja matalan kynnyksen apua, jota löytyisi vaikka ostoskeskuksista. Mutta ”...systeemimme on kuin esterata, jossa ihmiseltä edellytetään yli-inhimillistä suoritusta hoitoon pääsemiseksi”: hanki lausuntoja, kirjoita hakemuksia, etsi ja löydä itsellesi sopiva (?) terapeutti. Aika paljon vaadittu vaikka mieli olisi huippuiskussa.
Kunpa emme luokittelisi ihmisiä epänormaaleiksi ja normaaleiksi - heiksi ja meiksi. Kaikilla meillä mieli väliin venähtää enemmän tai vähemmän. Toinen jaksaa ja selviää sen kanssa paremmin kuin toinen, joku tokenee ja paranee nopeammin ja joku hitaammin.
Useimmat meistä tarvitsevat mielensä kanssa pienempää tai suurempaa terveydenhuollon apua, mitä toivottavasti myös saa, ja ymmärtää/uskaltaa/osaa/jaksaa hakea. Mielen rauhaa Sinulle ja minulle :)
"Pikkuisen rikki" on hyvä ilmaus sille, mitä moni meistä on.
VastaaPoistaAjattelin, että leikkaan tuon jutun talteen, pidän sitä niin tärkeänä.
Tämä aika koronan varjossa tuottaa paljon rikkonaisuutta. Omassa tuttavapiirissänikin on pari ihmistä, joille työn sekä vapaa-ajan vaikeutuminen pandemian takia on ollut liikaa ja ovat joutuneet sairauslomalle.
Sellaisia me olemme - pikkuisen rikki. Se on oikeastaan osa elämää. Mutta osa meistä on tositosi rikki ja/tai psyykkisesti sairaita - eri syistä, ja silloin tarvitsisi hyvän ja oikean hoidon lisäksi tositosi paljon tukea ja rinnallaolemista myös kanssaihmisiltä. Haparoivia toiveita...
PoistaHyvä ja ajankohtainen kirjoitus Keski-Rahkoselta ja avaus Sinulta!
VastaaPoistaPoissa silmistä - poissa mielestä ei saisi olla tätäpäivää.
Täydellisyys on murskaava vaade, pikkuisen rikki on inhimillistä.
Ken meistä täydellinen, heittäköön ensimmäisen kiven...
Me ja ne muut on vaarallinen asenne, elämässä kun ei ole varmuutta tarjolla.
Ja mikä itse asiassa on normaali?? Tarpeeksi kun rytisee taakkaa selkään niin murtuu se kamelinkin ranka yhdestä lisäkorresta.
Mielenrauhaa, riittävää hyvinvointia ja rakkautta olkoon ilmassa meille kaikille:)
Täydellisyys on todella murskaava toive. Onneksi ikä on tuonut ymmärrystä ja armeliaisuutta itseä ja muita kohtaan. Kauhulla katselen ja kuuntelen nykyajan työelämää, jossa usein vaaditaan lähes täydellisyyttä, tai ainakin nuorta työntekijää herkästi puristetaan sellaiseen muottiin... En tiedä miten näissä nykyajan paineissa itse kestäisin...
Poista