Ruumishuoneelta hautausmaalle

Entisen sairaalan entinen ruumishuone

Lauantaipäivä meni kävelyksi. Ja hyvä niin. Ensin tossua toisen eteen vajaa tunti aamupäivällä ja sitten lähes kolme tuntia iltapäivällä. Rauhallista etenemistä koiran, loskan ja liukkauden ehdoilla - hitaasti ja vakaasti.

Aamulenkki oli tavanomainen koiranpissatuskierrokseni Kaivarin rantoja pitkin (täällä). Iltapäivällä suuntasin Murun ja Suomessa edelleen olevan Lontoontytön kanssa Punavuoresta Lapinniemeen ja Hietaniemeen eli kiersimme pitkin rantoja Lapinlahden entisen sairaalan ja Hietaniemen hautausmaan, ja lopuksi teitä pitkin takaisin Punavuoren Viiskulmaan. Yhteensä yli 10 kilometriä! Hyvä :):)

Lapinlahden puistoalueella törmäsimme sairaalan entiseen ruumishuoneeseen. Osin maan alla oleva pienehkö tila, joka nykyään toimii minigallerian ja jossa on esillä vaihtuvia installaatioita. Kurkkasin ristikko-oven läpi ja hämärässä nurkassa näkyi näyttelijä, taiteilija Tero Jartin (s 1962) tekemä pieni, metallinen saamelaista ”ukkosenjumalaa” esittämä patsas. Rakennus oli jännä, mutta patsaasta en niin innostunut...

Hietaniemen hautausmaata ohittaessamme halusin näyttää Lontoontytölle presidentti Koiviston upean hautakiven (täällä), mutta harmikseni muistomerkin kaunis kultaus oli näkymättömissä paksun lumikinoksen alla. Koiviston ja Kekkosen hautojen takana huomasin ensi kertaa pääministeri Kalevi Sorsan (1930-2004) hautakiven, jonka päällä olevan Elämänlanka-nimisen muistopaalun on veistänyt kuvanveistäjä Kimmo Pyykkö (s 1940). Tykkäsin :)

Harmaasta ja loskaisesta säästä huolimatta minulla oli tosi kiva kävelypäivä. Suurin kiitos kuuluu seuralle: ikikaverilleni Murulle, mutta etupäässä Lontoontytölle, jonka kanssa ehdimme jutella asiasta jos toisesta. Väliin nauraen ja väliin itkien, kuten nautittavaan ja sopivasti lähelle tulevaan keskusteluun kuuluu.