perjantai 22. tammikuuta 2021

Lasikko lumen keskellä

Keskiviikkoisen kävelyretkeni (täällä) loppupuolella pysähdyin lounaalle kävelyreitin varrella olevaan  Paseo-nimiseen kahvilaan Veijarivuoren uimarannan vieressä. Yllättävän paljon lounasvieraita, mutta huomattuani, että lasitetulla ja lämmitetyllä terassilla oli vapaa pöytä nurkassa takan ja ikkunan välissä ja muutenkin riittävillä korona-etisyyksillä, uskalsin jäädä paikalle. 

Ja ihastuin. Kodikas ja leppoisa tunnelma, iso terassi, lasikko jossa kutsuva kaasutuli ja isojen lasiseinien läpi monipuolinen näkymä ulos: puita, uimarantaa, merta, kävelijöitä, kesämajoja, kerrostaloja. Ja riittävän hyvä ruoka. Otin lounaslistalta maa-artikokkakeittoa, jonka kruunasi lämpimät ja maukkaat (itse leivotut?) patongin palat runsaan levitteen kera. Makeissa herkuissakin oli valinnan varaa: Päädyin porkkanakakkua muistuttavaan avokadokakkuun. Se oli kivan kostea, mutta jopa minulle liian makea, joten ensi kerralla taidan valita vieressä olleen porkkanakakkun palan :):)

Kiva kk-keskiviikko: kiva kahvila ja kiva kävely (täällä). Mitä sitä eläkeläismummi muuta kaipaisikaan :):) Ja kun alkumatkasta aurinkokin vielä pilkisti pilven takaa...


Maa-artisokkakeittoa ja avokadokakkua



Ps. Paitsi että kaipaan kipeesti korona-vapaata lastenlasten tapaamista ja paritanssia. Kävelyllä ja herkuttelulla yritän edes vähän korvata tätä kipeää kaipuuta.

2 kommenttia:

  1. Kiva paikka!

    Kyllä tämä eristäytymisen aika alkaa kypsyttää. Eilen repäisimme ja kävimme mieheni kanssa syömässä Rossossa. Keräsin salaatin buffetpoydästä kertakäyttöhanskat käsissä, olisi tietysti voinut käyttää omaa haarukkaa, ja maskit poistimme vasta juuri ennen kuin aloimme lappaa pastaa suuhun. Tunnelma oli vaisu ja ihmisiä vähän.
    Elokuvia katsellessa tuntuu oudolta, että joskus on kuljettu rennosti ihmisjoukoissa ja juteltu lähietäisyydeltä tuntemattomien kanssa.

    Kaipaan samoja asioita kuin sinä. Lapsenlapset kasvavat eikä heitä pääse tapaamaan ja kaikki omat vakiomenot ovat paussilla. Tätä menoa tulee hitaaksi ja saamattomaksi, vanhaksi.
    No, näillä mennään! Omaa jumppaa ja kävelyä, mielihyvää pienistä asioista. Toivottavsti kesällä on taas helpompaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marjatta, haluan uskoa että kesään mennessä tilanne on jo paljon helpompi. Vaikka syksyllä taas tulisikin vähän takapakkia. Mutta uskon ja toivon että tämä on pahin koronatalvi...
      En yhtään ihmettele että nuorilla ja keski-ikäisillä alkaa jo halu loppua pitää kiinni koronarajoituksista. Meillä”nuorille” eläkeläisille tämä on varmaan tavallaan helpommin kestettävää kun huolena on vainoma jaksaminen, ei lapsia, työtä ym, ym.

      Poista