Kävin pitkästä aikaa syömässä ravintolassa Helsingissä. Ilmeisesti pääkaupungissa syödään ainakin viikonloppuisin paljon ”ulkona”. Tämä kuva jäi, kun eräänä syyskuun keskiviikkona yritin varata pöytää seuraavaksi perjantaiksi.
Suunnittelin herkuttelevani Punavuoren kotini lähellä olevassa ja kehutussa ravintola Aiossa. Mutta eihän se niin yksinkertaisesti mennyt. Alkuviikosta ei Aio:oon saanut enää perjantaille paikkaa. Ja sama juttu ravintola Tellerin kanssa, jota kokeilin seuraavaksi. Onneksi parin tunnin päästä sain Telleristä uuden sähköpostin: ”Tuli yksi peruutus perjantaille. Otatteko paikan?”
Pääsin herkuttelemaan Etu-Töölöön ja Telleriin - vuonna 1921 valmistuneessa kivitalossa olleen Kansallis-Osakepankin entisiin toimitiloihin. Paikka oli viihtyisä, tosin taisimme olla ravintolan ainoat eläkeikäiset. Palvelu oli superihanaa - rentoa ja huomaavaista. Ja ruoka oli hyvää ja kauniisti pleitattua. Ja seura mukavaa :)
Tellerin jättirapuannos oli pieni, mutta herkullinen. Ja ranskalaiset mustapippurimajoneesin ja parmesaanin kanssa vetivät jopa vertoja parhaille ranskiksille ikinä, jotka aikoinaan söin Corunassa Luoteis-Espanjassa. Herkkua oli myös lisukkeena tilattava, siirapilla glaseerattu briossi - onneksi tilasimme :) Mutta jälkiruokajätski oli jätskimummolle pettymys.
Ihana tarjoilijamme kertoi, että ravintolan nimi Teller viittaa tarinan kertojaan Storyteller. Ruoka itsessään kertoo monta tarinaa - alkuperällään, valmistuksellaan ja ulkonäöllään - ja hyvän ruoan äärellä kerrotaan hyviä tarinoita.
Tellerissä saa nauttia stooreja ja stooreista :)
Paistettua jättirapua, chimichurria, kurkkua, jugurttia ja tilliä
Ranskalaiset, mustapippurimajoneesia ja parmesaania
Fenkolikukinnolla ja siirapilla glaseerattua briossia
Eikös Teller ole myös lautanen, saksaksi. Eli monivivahteinen nimi rravintolalle 😉
VastaaPoistaTotta. Kiva kun muistutit :) Syysterveisin InnaVaara
Poista