Lyhyellä Tampereen reissulla (täällä) päätin katsastaa myös Kalevan kirkon, jonka suunnittelu ja valmistuminen Liisanpuistoon Kalevan kaupunginosaan 1960-luvulla herätti ristiriitaisia mielipiteitä. Seurakunta toivoi monumentaalista kirkkoa, ja sen se sai, kun suunnittelukilpailun voitti arkkitehti Reima Pietilän ehdotus :)
Reima Pietilä (1923-1993) suunnitteli ja toteutti kirkon yhdessä arkkitehtivaimonsa Raili Pietilän (1926-2021) kanssa. Parikymmentä vuotta myöhemmin he suunnittelivat Tampereelle myös toisen merkittävän ja kiinnostavan rakennuksen eli pääkirjasto Metson.
Liisankalliolla, jossa 1950-luvulla oli tanssilava, on nyt lähes 60 vuotta ollut korkea betonikirkko joka muistuttaa jättimäistä Aalto-maljakkoa. Alunperin oli suunniteltu, että rakennuksen ulkopinta jäisi raakabetoniksi ja sisäpuolella betoniseinä laatoitettaisiin.
Loppuvaiheessa päätettiin kuitenkin tehdä päinvastoin. Ulkoseinät peitettiin vaaleankellertävillä tiililaatoilla ja betoniset sisäseinät jätettiin peittämättä. Rakentajia mietitytti, josko ulkoilmassa betonin raudoitukset aiheuttaisivat ruostevalumia vaaleille seinille, kuten on käynyt monessa betonikirkossa, esim Espoonlahdessa (täällä). Tosin usein sen katsotaan jopa kuuluvan asiaan…
Kirkkosalin korkeat raakabetoniset sisäseinät sopivat erittäin hyvin Pietilöiden suunnittelemaan mäntypuiseen sisustukseen. Ja elokuussa salia kaunisti entisestään kapeista ja korkeista ikkunoista sisälle tulviva luonnon valo. Ja näitä lattiasta kattoon ulottuvia ikkunoita kirkossa olikin peräti 18.
Tila ja korkeus oli huikeaa, sillä salilla oli korkeutta peräti 30 metriä. Kirkossa ei ollut varsinaista alttaritaulua, vaan sen korvasi Reima Pietilän suunnittelema, kapeaa päätyikkunaa peittävä puuveistos. Teoksen nimi Särkynyt runko viittaa Jesajan kirjan säkeeseen ”Särjettyä ruokoa Hän ei muserra.” Ja urutkin oli poikkeuksellisesti sijoitettu kirkon etuosaan, ikäänkuin osaksi puista sisustusta.
Kerran elämässä -blogista luin, että vahtimestarilta voi pyytää josko hissillä pääsisi käymään kirkon yläparvella, josta blogin mukaan on ”huikea” näkymä kirkkosaliin (täällä). Yläparven olemassa olosta minulla ei käydessäni ollut tietoa…
Hellitä mäkivyötä, meridiaani. Lauseen merkitys jäi minulle edelleen arvoitukseksi :) Tämä nimittäin oli nimi, jonka arkkitehti Reima Pietilä oli antanut kirkkokisan voittaneelle suunnitelmalleen - suunnitelmalle, joka toteutui kiehtovana Kavelan kirkkona.
Betoniseiniä ja mäntypenkkejä
Ulkoseinän vaaleita, eläväisiä tiililaattoja.
Valokuvaaja Matti Selänteen ottama ilmakuva kirkosta (1966-1970). Vapriikin kuva-arkisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti