Palmse - Pahlinien palatsi

Viron retken (täällä) toisena päivänä pyöräilimme Palmsen kartanolle, jonne oli noin kymmenen kilometriä Vösun majapaikasta. Kartano on kunnostettu ja entisöity perusteellisesti 1980-luvulla - ensimmäisenä Viron lukuisista vanhoista kartanoista. Nykyään Palmsen päärakennus puutarhoineen puistoineen ja lukuisine sivurakennuksineen on yksi naapurimaan tunnetuimpia ja kauneimpia kartanokokonaisuuksia.

Aikoinaan kartanon alueella on ollut sisterissiläinen nunnaluostari, mutta 1600-luvulla baltiansaksalainen von der Pahlenin aatelissuku hankki viljavat maa-alueet itselleen ja alkoi rakentaa alueelle maaseutuasuntoaan. Tosin nykyisen päärakennuksen ulkomuoto on pääosin vasta 1780-luvulta. Pahlenin suku omisti Palmsen kartanon yli 250 vuotta - 1920-luvun alkuun, jolloin vasta itsenäistynyt Viro jakoi kartanoiden maat talonpojille.

Pitkäaikaisia ja aikaansaavia kartanonherroja ovat olleet paroni Carl Magnus von der Pahlen (1779-1863), joka isännöi Palmsen kartanoa peräti 45 vuotta - vuodesta 1818 kuolemaansa asti, sekä hänen vanhin poikansa paroni Aleksander Johann von Pahlen (1819-1895). 

Carl Magnuksen ensimmäinen vaimo Elisabeth eli Betsy (1797-1820) kuoli 23-vuotiaana, kun heidän ainoa lapsensa Aleksander oli alle vuoden ikäinen. Carl Magnus meni pian uusiin naimisiin Katharinan eli Kittyn (1802-1869) kanssa ja he saivat nopeassa tahdissa neljä tytärtä. 

Aleksander taas sai vaimonsa Olgan (1826-1888) kanssa vuosina 1846-1858 yhdeksän lasta - kuusi tyttöä ja kolme poikaa, jotka kaikki elivät yli 20-vuotiaiksi. Kolmanneksi nuorin eli 80-vuotiaaksi elänyt Olga kuoli vasta vuonna 1936. Kartanon päärakennuksen seinillä oli useita mielenkiintoisia valokuvia ja joitakin maalauksia Carl Magnuksesta ja Aleksanderista sekä heidän perheistään. 

Sopusuhtainen Palmsen kartano puistoineen ja lampineen oli viehättävä ja hyvin hoidettu - paljon mielenkiintoista nähtävää ja opittavaa Viron hyväosaisten historiasta. Kartanoalueeseen ja eri rakennuksiin saattoi tutustua maksua vastaan joko yksinään tai osallistua opastetuille kierroksille, joita järjestettiin myös suomen kielellä.

Viron kartanoiden kulta-aika oli 1700-luvulla, jolloin mm. Palmsen kartanoon kuului 7000 hehtaaria maata ja tilalla sanotaan olleen työssä peräti 7000 ihmistä. Tosin kaiken karatanokoreuden keskellä ei pidä unohtaa, että - toisin kuin Pohjoismaissa - Virossa oli maaorjia vielä pitkälle 1800-luvulle…

Ruokasaliin oli katettu kuvitteellinen aatelisperheen juhlaillallinen vuonna 1880.

Makuuhuoneen kalusto oli 1830-luvulta ja se oli kuulunut Volkonskyn aatelisperheelle,

joka oli asunut Keila-Joan kartanossa Länsi-Virossa.

Kartanon lukuisat komeat takat olivat alkuperäisiä, 

toisin kuin huonekalut ja muu irtaimisto, joka oli pääosin kerätty ympäri Viroa. 

Kartanossa oli esillä vain kolme kartanossa alunperin ollutta huonekalua:

yksi sohva sekä kuvassa olevat kaksi tuolia.

Vasemmalla oleva tuoli oli Carl Magnus von der Pahlinin henkilökohtainen ”kirkkotuoli”,

joka oli aikoinaan ollut kartanon kirkossa läheisellä Ilumäellä. 

Kartanon puistossa oli kaunis lampi paronittaren huvimajoineen.

Vasemmalla on entinen saunarakennus, joka nykyään toimii kesäkahvilana.

Aleksanderin ja Olgan yhdeksän lasta aikuisuuden kynnyksellä: 

Ylärivissä vasemmalta oikealle: Isabella (1846-1915), Olga (1856-1936), 

Mathilde (1852-1873), Margarethe (1857-1930), 

Katharina eli Kitty (1853-1877) ja Elisabeth eli Betsy (1848-1898).

Alarivissä vas. oikealle: Friedrich (1858-1889), Magnus (1850-1925) ja Wilhelm (1854-1892).

Tässä kuvassa lapsikatras hieman nuorempina vanhempiensa 

Aleksander (1819-1895) ja Olga (1826-1888) von der Pahlenin kanssa. 

Sisarusten isoisä Carl Magnus von der Pahlen (1779-1863)

Kartanon alueelta löytyi aikoinaan kaikkea: 

ruusutarhasta ja hevostalleista viinapolttimoon ja tiilitehtaaseen. 

Portin suippupylväät oli virolaisoppaan mukaan tehty suomalaisesta graniitista.