sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Bassanon työhuoneelta

Nukkuva paimen, n.1568

Värikkäästi ja tarkasti maalattuja ihmisiä ja eläimiä. Yksin, kaksin ja joukoissa - useimmiten kuitenkin joukoissa. Kirkkaita värejä, väliin tosin myös vuosisatojen haalistamina. Paljon tai vähän valoa riippuen  vuorokauden ja vuoden ajasta. Ja lähes joka taulun taustalta näkyy Bassanon kaupunkia tai Grappan vuorta.

Olen Bulevardin Hietalahdentorin päässä Sinebrychoffin taidemuseossa, jossa kolmisen viikkoa sitten on avattu 1500-luvulla Italiassa eläneen taidemaalari Jacopo Bassanon yksityisnäyttely. Taiteilijan ensimmäinen ”oma” näyttely Euroopassa Italian ulkopuolella - ensimmäinen viiteen sataan vuoteen :)

Vuoden 2025 tammikuuhun Sinebrychoffilla on nähtävissä 34 Bassanon teosta - pääosin öljymaalauksia, joukossa jokunen hiili- ja pastellityö. Teokset ovat lainassa italialaisista ja muista eurooppalaisista taidemuseoista. Teosten Suomeen saamiseksi näyttelyn kuraattorit ovat tehneet työtä neljä vuotta - mikä lienee normaalia…

Sinebrychoffin taidemuseon omissa kokoelmissa on myös kaksi Jacopo Bassanon öljymaalausta - Johannes Kastaja kerää kukkia vanhemmilleen -niminen pienempi maalaus ja Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi, Johannes Kastaja ja Pyhä Antonius Apotti -niminen suurempi maalaus. Nämä molemmat teokset on nähtävänä Jacopo Bassano - Venetsian renesanssimestari -nimisen näyttelyn ensimmäisessä huoneessa.

Idea näyttelystä on varmaan lähtenyt siitä, että museon johtaja ja näyttelyn toinen kuraattori Kirsi Eskelinen on vuosia tutkinut juuri Jacopo Bassanoa ja hänen teoksiaan. Näyttelyssä olikin usean maalauksen vieressä esittelyteksti, jossa kerrottiin teoksen henkilöistä (ja eläimistä) sekä teoksen mahdollisesta tutkimisesta ja/tai entisöinnistä. 

Tykkään tästä taidenäyttelyissä yleistyneestä tavasta. Teokset tulevat näin lähemmäksi myös tavallista museokortti-tallaajaa. Bulevardillakin kierrellessä oli mielenkiintoista tutkia esittelyteksteissä mainittuja maalausten yksityiskohtia :)

Jacopo Bassano (1515-1592) asui ja työskenteli suurimman osan elämästään Venetsian lähellä olevassa Bassano (del Grappa) -nimisessä kaupungissa, mistä juontaa myös hänen sukunimensä. Taidemaalari-isänsä kuoltua 1539 Bassano siirtyi johtamaan isän perustamaa työhuonetta ja vuosien kuluessa myös taiteilijan neljä poikaa innostuivat isänsä tavoin maalaamisesta ja alkoivat avustaa taiteilijaisäänsä. 

Bassanon työhuone menestyi ja sen asiakkaina olivat kirkkojen lisäksi niin ylhäisö kuin tavalliset ihmisetkin. Työhuoneen maalaamia alttarimaalauksia ja freskoja on edelleen nähtävissä lähiseudun pienissä kirkoissa. Bassanon jälkeläisten jatkama työhuone sulki ovensa vuonna 1654 - lähes 60 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen.

Kiehtovien maalausten lisäksi jäin taas tapani mukaan tutkimaan ja miettimään teosten vähemmän taiteellisia yksityiskohtia. Miten kaunis ja maalaukseen sopiva kehys oli pienessä ja söpössä Lammas ja karitsa -öljymaalauksessa, joka oli lainassa Galleria Borghesesta Roomasta. Ja miten kiehtovia olivat kellarikerroksessa olleet Bassanon työhuoneen piirrosmallit ja väriliituluonnokset, joista osa on nykyään Louvren museossa Pariisissa. 

Pääsisipä Bassanon kotikaupungin lähellä olevaan Cartiglianon kirkkoon, jonka nykyisessä sivukappelissa on taiteilijan ja hänen poikansa maalaamia katto- ja seinäfreskoja… Muun muassa tällaisia meikämummi innostui museossa miettimään :)

Lammas ja karitsa, jälkeen 1576
komeine kehyksineen.

Evankelista, n.1575 - Taiteilijan väriliituluonnos freskoa varten.

Johannes Kastaja kerää kukkia vanhemmilleen (n.1559-60)
Sinebrychoffin taidemuseon omista kokoelmista.

Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi, Johannes Kastaja ja Pyhä Antonius Apotti (n.1561-62)
Sinebrychoffin taidemuseon omista kokoelmista.

Suurennus edellisen taulun vas alakulmasta. 
Musta sika ja jalkatuen alla näkyvät liekit olivat Pyhän Antonius Apotin tunnusmerkkejä.

1 kommentti:

  1. Kiitos taas museorotalle kiinnostavasta yhteenvedosta. Emme törmänneet, olin viime perjantaina iltapäivällä kuten moni muukin ko. näyttelyssä, josta todella nautin. Katsoin myös sen lyhyehkön konservointia koskevan filmin, josta sai lisävalaistusta teosten kunnostamisprosessiin. Tapaammeko laulujen parissa? MK

    VastaaPoista