Viron retkellä (täällä) ohitimme sekä bussilla että pyörillä liikkuessamme joitakin mielenkiintoisen näköisiä kirkkoja, joihin olisin ehdottomasti pysähtynyt jos olisin liikkunut yksin. Mutta ryhmässä mennään ryhmän ehdoilla, ja näin toimittiin varsinkin tomeran Tuulan ryhmissä :)
Onneksi kolmantena pyöräilypäivänä pysähdyimme Ilumäen pienellä kivikirkolla. Aikoinaan kirkko kuului Palmsen kartanolle (täällä), jonne oli kirkolta matkaa vain noin 5 kilometriä. Kartanon omistajasuku rakensi paikalle jo 1700-luvulla puisen kirkon, mutta nykyisen kivikirkon rakennutti paroni Carl Magnus von der Pahlen vasta vuosina 1841-1943. Juuri Carl Magnuksen ”kirkkotuolihan” oli yksi kartanon kolmesta alkuperäisistä huonekaluista, jotka olivat säilyneet nykypolville (täällä).
Sisältä kirkko oli kauniin konstailematon ja levollinen. Puisten penkkien päässä saattoi polttaa aitoja kynttilöitä. Nurkassa könötti arkun kantolavitsa ja pienelle parvelle mahtui juuri ja juuri puinen urkukaappi. Kotona luin kirkon esitteestä, että entisestä puukirkosta oli siirretty 15 pientä, 1700-luvun alussa maalattua lasimaalausta uuden kirkon ikkunoihin, mitä en käydessä huomannut :)
Sopusuhtaista, vaaleaksi rapattua kirkkoa ympäröi silmiin pistävän hyvin hoidettu pieni hautausmaa, jonka tien puoleisessa kulmassa oli aidattu alue. Eristetylle alueelle oli haudattu 20 von der Pahlinin aatelisperheen jäsentä, mm. paronit - isä ja poika - Carl Magnus (1779-1863) ja Aleksander Johann (1819-1895) puolisoineen.
Onneksi sain kuin sainkin myös tällä matkalla käydä edes yhdessä kirkossa. Ei reissua ilman kirkkoa, kuten jo täällä totesin - ja väliin se pätee palatseihinkin :)
Tunnettu baltiansaksalainen muotokuvamaalari Carl Sigismund Walther (1783-1866) maalasi
kirkon Kristus Ölimäel -nimisen alttaritaulun 1834.
Pienet urut pienellä parvella.
Hautausmaalla oli poikkeuksellisen paljon hyväkuntoisia
paikallisten seppien ja kivenhakkaajien 1700- ja 1800-luvuilla tekemiä rauta- ja kiviristejä.
Mutta jopa yllättävän vähän kukkia…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti