Mummin matkassa: Kuvia Kumussa

keskiviikko 18. syyskuuta 2024

Kuvia Kumussa

Carl Sigismund Walther (1783-1866): Bluhmi maja interjöör Tallinnas, 1841

Vuosia sitten kävin eräällä Viron reissulla tutun naisporukan kanssa Tallinnan taidemuseo Kumussa. Silloin en erityisemmin tykästynyt museoon ja esillä ollut taide tuntui niiiin vanhanaikaiselta ja niiiin ”virolaiselta”. Tuo käynti onkin jäänyt ainoakseni…

Palatessamme Viron pyörämatkalta (täällä) meillä jäi Tallinnassa kolmisen tuntia aikaa ennen laivan lähtöä. Ajattelin, että nyt mummin on viimein aika käydä uudelleen Kumussa. Otin taksin ja hurautin vuonna 2006 puiston keskelle valmistuneeseen museoon.

Ja ihastuin :) Ihastuin itse rakennukseen ja sitä ympäröivään kauniiseen Kardiorgin puistoon. Ihastuin museon kahvila/ravintolaan, jossa en tosin ehtinyt pysähtyä. Ihastuin siihen, että Kumu vaikutti museolta jossa voi käydä usein - kuten Ateneumissa Helsingissä - sillä museosta tuntui löytyvän monipuolista ja usein vaihtuvaa taidetta.

Päätin, että näin alkuun tutustun vain yhteen Kumun lukuisista näyttelyistä, jotta saatoin kiertää ja nautiskella rauhassa. Valitsin kolmannessa kerroksessa olleen Viron taide 1700-1945 -nimisen perusnäyttelyn, missä riittikin yhdelle käyntikerralle riittämiin katsottavaa ja omaksuttavaa :)

Näyttelyssä esillä olleista lukuisista mielenkiintoisista teoksista minua tällä kertaa puhutteli mm. seuraavat teokset, jotka - kuten nyt huomaan - olivat pääosin 1900-luvun maalauksia ja piirroksia. Onneksi näyttelyssä oli myös yksi 1800-luvun maalaus, johon ei voinut olla törmäämättä. Vuonna 1841 maalattu Carl Sigismund Waltherin teos Bluhmi maja interjöör Tallinnas oli asetettu erään näyttelyhuoneen keskelle ja sen ympärille oli pystytetty taiteilija Sirja-Liisa Eelman (s.1973) luoma pieni erillisnäyttely.

Waltherin maalaus kuvaa - ajalle epätyypillisesti - todellista elämää ja aitoa tallinnalaiskotia. Kuvassa lääkäri Hermann Bluhmin (1743-1810) 90-vuotias leski Sophia Bluhm (1751-1841) makaa kuolinvuoteellaan vierellään 58-vuotias tytär Marie (1783-1860). Seisomassa oleva nuorempi nainen on perheen ottotytär Julchen von Haaks - heleän vaaleanpunaisessa mekossa. Juuri tämä mekko ja sen heleä väri inspiroivat Sirja-Liisa Eelmaa, mikä näkyy Eelman vaaleanpunaisissa teoksissa.

Jännä yhteensattuma, että edellisenä päivänä olin Palmsen kartanoon kuuluneella Ilumäen kirkolla katsellut saman taiteilijan eli Carl Sigismund Waltherin vuonna 1834 maalaamaa alttaritaulua (täällä).

Seuraavassa näyttelyhuoneessa jäin katsomaan Ants Laikmaan maalaamaa muotokuvaa Marie Underista (1883-1980) - aikakautensa tunnetuimmasta virolaisrunoilijasta. Tosin muotokuvan syntymisen aikoihin - ilmeisesti vuonna 1904 - Marie oli vasta 21-vuotias, pari vuotta naimisissa ollut runoilijan alku. Lähes nelikymppinen Laikmaa rakastui nuoreen naiseen ja maalasi hänestä kaksi muotokuvaa, joita pidetään tuottoisan maalarin kuuluisimpina teoksina. Laikmaa myös rohkaisi nuorta Marieta julkaisemaan ensimmäisiä runojaan salanimellä Mutti, mistä taulun nimi.

Samassa huoneessa oli Konrad Mägin 1915 maalaama muotokuva Elsi Löo -nimisestä pikkutytöstä. Maalaus, johon kiinnyin jo lokakuussa 2021 Espoon Emman Mägi-näyttelyssä (täällä).

Seuraavassa huoneessa jäin tutkimaan August Jansenin ja Aduard Olen teoksia. Jansenin öljymaalauksen Joutsenten metsästys outo aihe ihmetytti ja Olen Fokstrott-piirroksen tanssiaihe kiehtoi.

Taiteilija Karl Pärsimägin traaginen elämä tuntui välittyvän taiteilijan 33-vuotiaana maalaamasta omakuvasta. Ei-juutalainen Pärsimägihän kuoli Auschwitzin keskitysleirillä 1942. Viimeisessä huoneessa vastakkaisilta seiniltä löytyi Felix Randelin iloinen naisjoukko vuodelta 1940 ja lähes satavuotiaana kuolleen Olga Terrin epätoivoiset surijamiehet vuodelta 1945.

Taidemuseo Kumussa opin taas lisää Viron historiaa - samalla, kun nautin taiteesta. Paljon jäi vielä näkemättä ja oppimatta, joten tänne palaan :)