Sagadi möis - tulipa nähdyksi

Pyöräretken (täällä) ensimmäisenä päivänä kävimme mm. Sagadin kartanossa, jonne Vösun majapaikasta oli noin 7 kilometriä. Historian kirjoissa kartano mainitaan jo 1500-luvulla, mutta nykyinen sekatyylinen päärakennus sai lopullisen muotonsa 1800-luvulla, jolloin mm. rakennuksen takapuolelle lisättiin pylväiden reunustama iso parveke. 

Päärakennuksen molemmin puolin olevat isot sivurakennukset rakennettiin vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Parhaimmillaan kartanokokonaisuuteen on kuulunut 52 rakennusta, joista edelleen on 30 pystyssä joko entisöitynä tai uudelleen ”vanhaksi” rakennettuna. 

Kartano oli von Fock -nimisen ruotsalaissyntyisen aatelissuvun hallussa yli kaksi sataa vuotta - vuodesta 1687 vuoden 1919 maareformiin asti. Tällöin kartanoa isännöi nuori Ernst von Fock (1898-1940), joka jäi asumaan kartanoon vuokralle, kunnes hän vuonna 1939 muutti vaimonsa ja 10-vuotiaan poikansa kanssa Saksaan. Entisen kartanonherran läsnäolosta huolimatta päärakennuksessa alkoi jo 1920 toimia koulu, joka jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1974 asti. 

Vuodesta 1987 Viron metsähallitus on omistanut koko kartanon. Tätä ennen valtio oli jo entisöinyt useimmat alueella säilyneet rakennukset ja mm. kalustanut päärakennuksen 1800-luvun huonekaluilla, joita oli hankittu ympäri maata. Nykyään kartanon entisessä hevos- ja vaunutallissa toimii Viron metsämuseo. 

Sagadin kartanoa, kuten useita muitakin entisöityjä kartanoita, ympäröi kaunis puutarha lampineen. Lammen synnystä kerrotaan villiä tarinaa: Kartanonherra halusi antaa vaimolleen synttärilahjaksi lammen. Kaivuu-urakka piti toteuttaa yllätyksenä yhdessä yössä, ja työhön oli komennettu 122 orja-talonpoikaa. Ylimääräistä maata kuljetettiin pois hevosilla ja eläinten kaviot peitettiin kankaalla, jottei kavioiden kopse herättäisi vaimoa. Ja vaimo sai yllätyksensä, joka nykyään on kaiken kansan ihasteltavana puutarhassa.

Sagadin kartanossa minulle jäi erityisesti mieleen kaksi ullakon halkaisevaa valtavaa takkamuuria, jotka olivat toimineet savustusuuneina - toinen kalalle ja toinen lihalle. Kumpaankin mentiin ovesta sisään ja laskeuduttiin alas portaita noin 5x5 metrin kokoiseen savustustilaan. 

Mieleeni jäi myös pala upeaa, käsin ommeltua ruusutapettia, joka oli otettu talteen joko Sagadin tai jonkun toisen virolaisen kartanon seinästä. Sekä kahdet puiset, sirot kierreportaat, joita toisia pitkin kiivettiin ylös ullakolle ja ullakon toisessa päässä taas laskeuduttiin takaisin paraatikerrokseen.  

Sagadin kartanon marjapuuron punainen päärakennus oli ulkoapäin viehkoa katseltavaa. Alueella oli myös paljon kiinnostavia yksityiskohtia, mutta silti kokonaisuus ei minua jotenkin lumonnut. Jostain syystä minulle tuli vähän päälle liimatun ja pakosta väännetyn vaikutelmaa…

Puiset pyöröportaat johtivat kartanon ullakolle.

Kartanon ullakolla oli kaksi valtavaa savustusuunia.

Pala vanhaa kangastapettia oli raamitettu seinälle.

Jäälohkareiden kylmentämässä kellarissa ruoka ja juoma säilyivät kylmänä jopa kesällä. 

Sagadin kartanon tunnusmerkki on kuulemma kartanon komea kiviportti, 

joka käydessämme oli peitetty korjausta varten pressulla. 

Sagadin kartano sivurakennuksineen

Terassi avautui puutarhaan ja takana pilkistävälle lammelle. 

Vaaleanpunaiset hortensiat kukkivat komeasti kartanon puutarhassa.