Jännittävää ja ihanaa puristaa isoa, viileää savimöykkyä kämmeniä vasten. Sormet uppoavat mukavasti pehmeään saveen. Ja luonnonsavi myös muovautuu helposti käsissä antaen sopivasti, mutta ei liikaa vastusta sormille. Nostalgista, kun savi pursuu sormien välistä. Mieleen muistuu kaukaiset lapsuuden kura- ja rantaleikit.
Osallistuin lauantaina Taattisten tilalla Merimaskussa pari tuntia kestävälle kurssille, jossa brittiläis-italialainen kuvataiteilija ja kirjoittaja Maria Howard (täällä) opasti mattimeikäläisiä luonnonsaven maailmaan. Aistimaan saven olemusta ja rauhoittumaan tekemisen äärelle. Innostusta muovailuun lisäsi myös se, että käyttämämme sinertävä luonnonsavi oli kaivettu viereisen Taattisenjärven pohjasta (täällä).
Lopuksi Maria opetti meille savipainantaa. Kurssilaiset saivat ikuistaa paperille lähiluonnosta keräämiään kukkia, juuria, lehtiä, kaarnan paloja ym.
Ihana ja inspiroiva minikurssi, jossa ei vaadittu mitään ennakkotietämystä savesta tai kuvataiteista. Innostus ja uteliaisuus riitti. Lisää tietoa Taattisten tilalla järjestettävistä päiväkursseista löytyy Tilan nettisivuilta (täällä).
Sormet savessa ja sielu arjen yläpuolella. On mahtavaa saada uusia, virkistäviä kokemuksia ja löytää oma taiteilijansielunsa! Tuo toiseksi alimmainen harmaasävyinen on todella kaunis:)
VastaaPoista