Merimaskun kirkonmäen hautausmaalla on useita vanhoja hautoja ja hautamuistomerkkejä. Yksi niistä on kirkon pääoven vieressä oleva isokokoinen rautaristi, jonka pysäyttävä teksti on edelleen - ruosteesta huolimatta - selvästi luettavissa.
Hautaan on haudattu läheisen Alistalon emäntä Albertina Efraimintytär (1828-1866) kolmen pienen lapsensa kanssa. Albertina kuoli 38-vuotiaana kesäkuussa 1866. Viikkoa aikaisemmin Albertina oli synnyttänyt viidennen lapsensa, pienen tyttären Ulrika Wilhelminan, joka kuoli viiden päivän ikäisenä, kaksi päivää ennen äiti Albertinaa.
Äiti ja tytär haudattiin hautaan, johon oli juuri haudattu perheen kuusivuotias Karl Gustaf (1860-1866). Karl-poika oli kuollut tuhkarokkoon pari viikkoa ennen pikkusiskon syntymää. Samassa haudassa lepäsi myös Karlin pikkuveli kaksivuotias Frans Isak (1863-1866), joka oli kuollut saman vuoden tammikuussa eli vain puoli vuotta ennen äitiään ja sisaruksiaan. Perheen kolmas poikalapsi oli kuollut jo vuonna 1862 synnytyksessä, eikä hänen hautapaikkansa ole tiedossa.
Äitiä ja kolmea lasta jäivät kesällä 1866 kaipaamaan perheen 36-vuotias isä Gustaf Andersson (1830-1912) ja perheen esikoispoika yhdeksänvuotias Anders Johan (1857-1891), joka kuoli vasta aikuisena, tosin parikymmentä vuotta ennen isäänsä. Ja elämään yhdessä tulevia haastavia nälkävuosia 1866-1868, joiden aikana kuoli 150 000-200 000 eli lähes kymmenen prosenttia silloisen Suomen väestöstä.
Perheen isä Gustaf Andersson eli yli 80-vuotiaaksi. Hän ehti elämänsä aikana mennä neljä kertaa naimisiin. Ennen Albertina-vaimoa Gustaf oli lyhyesti naimisissa Eeva Erikintytär Itätalon (1827-1855) kanssa. Eeva kuoli synnyttäessään parin esikoista, joka äitinsä tavoin menehtyi synnytyksessä. Albertinan kuoleman jälkeen Gustaf nai Wendla Meltoisen (1838-1885), jonka kanssa hän sai viisi aikuiseksi elänyttä lasta. Wendlan jälkeen Gustaf vihittiin avioliittoon vielä nuoren Amanda Meltoisen (1864-1920) kanssa, joskin liitto jäi lapsettomaksi.
Hautausmailla kiinnostuu usein tuntemattomien kuolleiden ihmisten tarinoista. Samalla tutustuu kuin huomaamatta Suomen ja suomalaisten lähihistoriaan. Mielenkiintoista ja koukuttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti