Metsätähti
Ensin huomaan lilan väriset tervakukat pitkän rehevän heinikon seassa. Heti perään äkkään valkoisena kukkivan tuomen alla yksinäisiä, orvon näköisiä metsätähtiä. Ja vieressä pukkaa käenkaalin lehtiä ja nupuillaan olevia oravanmarjoja. Ja viimeisiään hehkuttavia valkovuokkoja. Hetken päästä näen vielä ihanan herkkiä tähtimäisiä heinätähtimöitä.
Kävelen Iso-Pässin saaren rantaa. Kulosaaressa oleva pikkuruinen saari täyttyy lähes kokonaan Leposaaren hautausmaasta, joka on Helsingin pienin hautausmaa - runsaat 800 hautapaikkaa.
Hanhien takia hautausmaa on nykyään ympäröity korkealla verkkoaidalla, toisin kuin lapsuudessani. Aidan ja meren väliin jää kapea kaistale, johon on muodostunut lumoava ”salapolku”. Polkua kävellessä saa haistella merta, tiirailla vesilintuja ja ihailla yllättävän monimuotoista merenrannan lehtoluontoa. Luontoa, joka palauttaa minut lapsuuteni maisemiin.
Asuin seitsemän vuotiaasta lähes kaksikymppiseksi lyhyen kävelymatkan päässä Leposaaren hautausmaasta Kulosaaren puistotiellä olevassa rivitalossa. Kotitalon ja meren väliin jäi - ja jää edelleen - kaistale metsää, jossa juoksimme ja leikimme lähes kaiken vapaa-ajan keväästä syksyyn.
Tervakukat, metsätähdet, valkovuokot, käenkaalit, oravanmarjat, rentukat ja tähtimäiset heinätähtimöt kuuluivat vahvasti lapsuuteni keväisiin ja varhaiskesiin.
Siihen erityishetkeen, jolloin Koulu loppui ja Kesä alkoi.
Heinätähtimö
Keväiset/kesäiset kuvasi avaavat hyvin koulun loppumisen ja lapsuudenaikasen maallemenon riemuisaa aikaa. Metsätähtiä oli tuolloin aina tapana poimia mökillä pieneen maljakkoon.
VastaaPoistaKevät on ollut sen verran viileä ja keleiltään vaihteleva, että olemme saaneet nauttia luonnon runsaudesta pitkään toisin kuin viime vuonna:)