Viikonloppu Tilalla kahden vilkkaan pojan kanssa sujahti nopeasti - ja toimeliaasti :) Luppohetkiä ei juuri jäänyt, telkkaria ei kaivattu eikä blogia paljon päivitetty. Kymmenvuotias ei kertaakaan edes kysellyt älypuhelimensa perään, vaan puhelin vietti lepopäiviä mummin käsilaukussa.
Kaupunkilaispojat ja -mummi nauttivat maalaisympäristöstä ja vapaasti kulkevien maatilan eläimien katselusta, rapsuttelua ja hoitamisesta. Ja Dora-koiran ahkerasta halaamisesta ja jopa pusuttamisesta. Viime kesältä tutut kanat kaivelivat syötävää kävellen ympäri pihaa ja puutarhaa - tosin ilman kahta kukkoa, jotka kettu onnistui viime talvena nappaamaan. Vasta tulleet kolme ankkaa liikkuivat yhdessä tiiviissä jonossa - veikeästi vaappuvaa ankkakävelyä, kuten ankkojen kuuluukin. Vanha Kille käyrine sarvineen käyskenteli rauhallisesti ympäri tilaa tehden tuttavuutta Pikkupoikien ja muiden majoittujien kanssa.
Viikonloppuumme mahtui myös pyörällä ajoa ja nuotiopullien paistamista läheisellä laavulla. Minä huomasin pysähtyväni useamman kerran ihailemaan lumoavaa voikukkapeltoa ja koskettelemaan vasta punamullalla maalattua lautaseinää, kun taas Pikkupojat tykkäsivät käydä kanalassa varmistamassa löytyisikö uusia munia.
Illalla Nelivuotias sammui sänkyyn välittömästi, eikä ehtinyt kuulla montakaan lausetta tulomatkalla ostetusta satukirjasta. Sen sijaa Kymmenvuotias kuunteli mielellään useamman luvun kirjaa (Andreas H. Schmachtl: Piilolaakson Pöntinen), jota vanhanaikaisesta juonesta ja hyvästä kielestä mummikin tykkäsi.
Sunnuntaina palattiin kaikki Helsinkiin - Pojat kotiinsa Sörnäisiin ja Mummi Punavuoreen. Kesä jatkuu…
En tahtonut saada silmiäni irti vanhan vajan kauniista lautaseinästä :)
Komeasti palava notski odotti laavun edessä nuotiopullan paistajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti