Ensin huomaan kiemurtelevat hiekkapolut ja hetken käveltyäni vanhat, kilpikaarnaiset männyt. Sitten äkkään mäen päällä, puiden lomassa pilkottavan valkoisen puutalon. Ja lopuksi tontin etelärinteelle pengerretyn puutarhan, jonka koriste- ja hyötykasveista useimmat ovat vielä lähes tunnistamattomia versoja.
Olen lähestymässä Ainolaa - Aino (1871-1969) ja Jean eli Janne (1865-1957) Sibeliuksen kotitaloa, jonne he muuttivat kolmen tyttärensä kanssa 1904 ja jossa he asuivat yhdessä 65 vuotta Jannen kuolemaan asti. Ainolassa asuessaan Aino ja Janne saivat vielä kaksi tytärtä - Margarethan vuonna 1908 ja Heidin vuonna 1911. Pitkään yhteiselämään mahtui myös huolta ja surua - Jannen alkoholismia, Ainon masennuskausia ja lähisukulaisten kuolemia.
Ensimmäinen kertani Ainolassa on elämys, ja moni asia yllättää ja ihastuttaa. On metsäinen ja kaunis tontti, jolle mahtuu jopa lyhyt luontopolku mustine lepakkopönttöineen. On Ainolan viehättävä sisustus, joka on säilynyt sellaisenaan 1950-luvulta asti. Seinillä on useita henkilökohtaisia muotokuvia ja maalauksia, m.m. flyygelin päällä oleva taulu sairaasta lapsesta ja rukoilevasta äidistä - taidemaalari Oscar Parviaisen (1880-1938) Rukous Jumalalle (1910). Taulu on ollut perheelle erityinen, sillä se muistuttaa Ainon ja Jussin kaksivuotiaana lavantautiin kuolleesta Kirsti-tyttärestä.
Eikä ruokasalin kirkkaan vihreää takkaa voi olla huomaamatta. Se on talon suunnitteleman arkkitehdin Lars Sonckin (1870-1956) käsialaa, ja jonka tiilet - säveltäjän erityisestä toivomuksesta - lasitettiin vihreiksi. Isännän makuuhuoneen sivupöydällä kävijä saa ihastella silinteriä ja kävelykeppiä - lukuisista valokuvista tuttuja Sibeliuksen vakioasusteita.
Pihan saunarakennus vesipatoineen ja puusaaveineen herättää nostalgisia muistoja. Isovanhempieni saunassa Karkussa näytti lapsuudessani samanlaiselta, vaikka olikin paljon pienimuotoisempaa. Ainolan sauna on suurperheen äidin Ainon suunnittelema, mikä näkyy mm. käytännöllisinä ja toimivina vesikouruina. Sivuhuoneeseen vaimo sijoitti etenkin miehensä rentoutukseen tarkoitetun kylpyammeen ja sen päälle erityisen suihkuviritelmän :)
Jean Sibelius kuoli 91-vuotiaana kotonaan Ainolassa aivoverenvuotoon syyskuussa 1957. Aino eli 97-vuotiaaksi ja asui Ainolassa miehensä kuoleman jälkeen vielä 12 vuotta. Hän kuoli 1969 oltuaan sairaalassa vain pari viimeistä elinkuukauttaan.
Vuonna 1972 tyttäret myivät Ainolan irtaimistoineen Suomen valtiolle. Kahden vuoden kuluttua Sibeliusten kotitalo avattiin museona. Ja saimme ihailtavaksi mielenkiintoisen kotimuseon kauniine pihapiireineen!
Ruokasalin komea takka, jonka tiilet on lasitettu Jean Sibeliuksen toivomuksesta vihreiksi.
Ihailin tätä vihreää takkaa Sibelius-elokuvassa, myöhemmin kävin sitten paikan päällä katsomassa taloa pojan muutettua Tuusulaan. Tuusulan taiteilijayhteisö on ollut aikanaan elävä, vireä ryhmä. Nyt saamme ihailla taloja museoina, hyvä että on säilytetty.
VastaaPoistaMe käymme juhannuksen aikaan varmaan - taas kerran - Svinhufvudin upealla tilalla Kotkaniemessä, koska yksi mökkijuhannuksemme viettäjistä ei ole nähnyt sitä. Tila on Luuumäellä museona, onneksi edelleen, koska sen ylläpito on ollut uhattuna.