Tuttu kappeli pilkistää kukkameren takaa :)
Kesäkuun ensimmäinen päivä - kesän eka päivä. Aamupäivällä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja päätin lähteä käymään rakkaalla ja tutulla Leposaaren hautausmaalla Kulosaaressa.
Ja taas Leposaari lumosi. Tuntui, että tällä kertaa pieni hautausmaa oli erityisen ihana ja kaunis. Tosin sama tunne ainutkertaisuudesta valtaa minut usein, kun käyn Leposaaressa :)
Kevät oli saanut eri väriset koristeomena- ja kirsikkapuut hehkumaan. Myös tutunnäköiset isot valkokukkaiset puut pursuivat kukkia. Puu on periaatteessa minulle tuttu, mutta nimeä en saanut kiinni. Ei ollut tuomi, ei syreeni, ei omena eikä kirsikka… Myös tumman lilat atsaleat hehkuivat jo runsaskukkaisina sankarihautarivin takana, vaikka muut rhododendronit odottivat vielä nuppuvaiheessa vuoroaan.
Isän ja Alma-mummin haudan takana kasvavat villiruusu ja matalat havupuut olivat kasvaneet ja alkoivat ihanasti kietoutua hautakiven ympärille. Ja kaunistivat kivasti hautapaikkaa. Uskon, että isä olisi tykännyt. Luonnollista ja vaatimatonta, mutta niin kaunista :) Luonnon kasvussa näkyy samanaikaisesti sekä herkkyys että voima.
Toivon, että myös minä löydän oman paikkani joskus Leposaaresta. Olen tästä lapsilleni varovasti joskus puhunutkin…
Nimetön valkokukkainen koristepuu
Syreenit valmistautuivat kukkimaan koristemäntyjen seassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti