Menimme kesäkuun ensimmäisenä lauantaina retkelle Naantalin vanhaan kaupunkiin. Kävelimme vähän ennen yhtätoista Mannerheiminkatua pitkin kohti rantaa. Tuntui, että olimme todella saapuneet unikekojen kaupunkiin - hiljaista kuin huopatossutehtaassa :) Kadun varren kaikki kaupat, turistimyymälät, kahvilat ja ravintolat olivat kiinni. Hämmentävää.
Jopa rannan puinen jätsikioski Mannerheiminkadun päässä oli kiinni. Ikoninen kioski, joka on yksi perusturistin tunnusmerkkejä kaupungissa. Kun ihmettelin äänekkäästi asia, ohikulkeva nainen - ilmeisesti paikallinen - neuvoi minua ystävällisesti: ”Tuosta kulman takaa löytyy yksi kioski, joka avattiin juuri ja josta saattaa saada jäätelöä.” Joten eikun sinne :)
Lopulta saimme Pikkupojan kanssa odotetut jäätelöt - Pojalle salmiakkipallo vohvelikuoreen ja minulle vaniljapehmis pahvipurkkiin. Päivämme Naantalissa oli pelastettu. Jopa rannan turisti-info oli viikonloppuisin suljettu, mikä minusta tuntui tosi oudolta. Todellinen ”Unikeko-shop”, kuten infon seinässä mainostettiin.
Pikkuhiljaa keksimme tyhjässä kaupungissa omaa tekemistä. Tällä kertaa meille riitti vehreä ja kaunis kirkkopuisto ja sen vanhat puut. Minä nautin rauhallisesta kävelystä ja Pikkupoika tykkäsi tapansa mukaan juosta, kiipeillä ja venkoilla puissa, laitureilla ja löytämissään köysiaidoissa. Ja maahan ulottuvat riippaoksaiset koristepuut loivat jännittäviä piilopaikkoja mummin hämäämiseksi :)
Onneksi Tyttärien Tilalta Naantaliin on vain kymmenisen kilometriä, joten pääsemme myöhemmin tutustumaan myös avoinna olevaan Naantaliin. Joten Kesä-Naantalia odotellessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti