Lumoava kirkko

Kävin ensimmäisen kerran katsomassa Merimaskun pientä puukirkkoa vuosi sitten keväällä - heti Tyttärien muutettua Taattisten Tilalle Naantaliin. Kirkko oli tuolloin kiinni, kuten yleensä ainakin talvella jumalanpalvelusten ja muiden tilaisuuksien ulkopuolella. Ihailin tyylipuhdasta ristikirkkoa ulkopuolelta ja nautin kirkon ympärillä olevan pienen hautausmaan tunnelmasta. Toivoen, että joskus osun kirkonmäelle kun kirkkoa pääsee tutkimaan myös sisältä.

Toiveeni toteutui lauantaina, kun Merimaskun kirkossa vietettiin iltapäivää Mozartin seurassa Elina Vähälän (viulu), Hartmut Rohden (alttoviulu) ja kolmen muun kamarimuusikon kanssa. Musiikkiesitys kuului Naantalin Musiikkijuhliin, joiden taiteellisena johtajana viulisti Elina Vähälä aloittaa ensi vuonna sellisti Arto Noraksen jalanjäljissä. Vuonna 1975 syntynyt Elina tarttuu vaativiin puikkoihin 47-vuotiaana, kun Arto aloitti vetää vuonna 1980 perustamaansa musiikkitapahtumaa 38-vuotiaana.

Klassinen musiikki ja jousisoittimet eivät välttämättä ole minun juttuni. Olin hankkinut lipun konserttiin etupäässä siksi, että näkisin Merimaskun kirkkon sisältä :) Yllätyksekseni nautin suuresti taiturien esittämästä Mozartin kamarimusiikista. Viulu, alttoviulu ja sello soivat kirkkaasti ja lämpimästi pienessä ja valoisassa puukirkossa. Huilu puolestaan oli heleä, selkeä ja koskettava, mutta oboen kireästä äänestä en niinkään tykännyt.

Jos nautin musiikista, niin Merimaskun kirkko lumosi. Ensimmäisenä ihastuin kirkon jännään muotoon. Kirkkoherra Matti Huovisen (s.1946) - Helsingin hiippakunnan emerituspiispa Eero Huovisen pikkuveli - laatiman esitteen (täällä) mukaan tyylipuhtaalla ristikirkolla tarkoitetaan sitä, että kirkon pohja on tasavartisen ristin muotoinen ja katto on kaikissa neljässä siivessä yhtä korkea. Ja tämä toteutui Merimaskun kirkossa, mikä näytti sopusuhtaiselta, mielenkiintoiselta ja upealta. 

Seuraavaksi pienessä, vain 220-paikkaisessa kirkossa huomioni kiinnittyi hienoon, puunväriseen kattoon, joka muistutti veneen pohjaa :) ja valkoisiin, juovikkaisiin puuseiniin. Pelkistettyjen seinien ja petsatun katon vastakohtana oli värikäs ja veistoksellinen saarnastuoli ja kymmenistä pienistä ruuduista koottu alttari-ikkuna, josta alkukesän valo virtasi ihanasti kirkon sisätiloihin. Alttarin yläpuolella, ison ikkunan keskellä oli pieni, lähes näkymätön puinen krusifiksi. 

Merimaskun kirkko on valmistunut 1726. Kirkon ulkolaudoitus ja sisäseinien pystylaudoistus ovat peräisin 1830-luvulta. Vuonna 1850 sisäseiniin keksittiin maalata juovia eli pinta marmoroitiin, jolloin puuseinät saatiin marmoripinnan näköisiksi. 

Merimaskun kirkko nousi välittömästi kirkkolistani kolmen kärkeen. Kirkkofanin ehdoton must-kirkko Suomessa :):) Ja heille tiedoksi, että kesällä 2022 kirkko on avoinna 20.6-14.8 klo 12-16.