maanantai 25. huhtikuuta 2022

Päät parasta

Michael Schilkin: Omakuva, 1930-luku

Parasta Designmuseon Kaiken kansan muotoilua -näyttelyssä (täällä) oli ehdottomasti pääsalin veistokset. Sanan mukaisesti salissa oli 40-50 monen kirjavaa pää- ja rintakuvaa. Kipsipäitä, keramiikkapäitä, posliinipäitä, pahvipäitä metrin korkuisten vaaleankeltaisten kartioiden päällä. Joukossa myös jokunen pienikokoinen kokovartalokuva, komea keramiikkavati ja puhutteleva eläinhahmo.

Rintakuvien tekijät olivat minulle osin tuntemattomia, osin kaiken kansan tuttuja, kuten Tapio Wirkkala. Useimmilta tekijöiltä esillä oli vain yksi veistos, mutta Michael Schilkinin (1900-1962) teoksia oli useampia. Venäjällä syntynyt keraamikko Schilkin asui koko aikuisikänsä Suomessa ja työskenteli vuodesta 1935 kuolemaansa asti Arabialla. Hän on tullut tunnetuksi etenkin pienikokoista eläinveistoksistaan, joita viime vuosina on ollut esillä mm. Espoon Emmassa ja Turun taidemuseossa.

Tykkäsin Michael Schilkinin töistä. Ja koko pääsali pääveistoksineen oli mieleeni. Tykkäsin kierrellä valoisassa ja avarassa salissa miettien näyttelyn tasa-arvoteemaa. Miten tekijät näkevät mallinsa ja miten he haluavat malleja kuvata? Entä mitä mallit haluavat näyttää itsestään tai miten haluaisivat tulla kuvatuksi?

Keskustelua on herättänyt mm. Michael Schilkinin afrikkalaisen naisen muotokuva 1940-luvulta. Designmuseon näyttelyssä teoksen nimi on Veistos, mutta Arabian teosluettelossa nimi oli aikoinaan Negress (Neekeritär). Museon nettisivuilla onkin (harvinainen) sisältövaroitus: Osa näyttelyn esineistä voi olla meidän ajastamme katsottuna loukkaavia. Läsnä on stereotyyppejä, rodullistamista ja eksotisointia.

Hesarin Timo-Erkki Heino yltyi yllättäviin kehuihin arvioidessaan Designmuseon Kaiken kansan muotoilua -näyttelyä (HS 23.4.22): ”Suuren salin uniikkiveistokset ovat ehkä kaunein näyttelykokemus, 
mitä pääkaupunkiseudulla on tulevana kesänä tarjolla.” Ja ollaan vasta huhtikuussa..

Ilmankos veistossali vetosi minuunkin :) Ehkä sinäkin tykästyt. 

Tapio Wirkkala: Ilmari Tapiovaara, 1935

Michael Schilkin: Veistos, 1940-luku

Michael Schilkin: Birger Kaipiainen, 1942

1 kommentti:

  1. Komeita patsaita! Schilkinin omakuva ja eläinveistokset ovat kerrassaan kiehtovia.

    VastaaPoista