Mistä on hyvä lomapäivä tehty?

Kävelystä ja herkuttelusta. Auringosta ja merestä. Ja lapsekkaasta ihmettelystä. Hyvä lomapäivä sisältää myös sopivasti lampsimista ilman kiirettä ja ilman sen kummempaa päämäärää tai suunnitelmaa. Ja tietty pysähtymisiä kahville tai viinilasilliselle - tai valokuvaamaan - kun siltä tuntuu. Ja mieluummin yhdessä :) 

Eilinen oli aika pitkälti tällainen hyvä lomapävä tai vähintäänkin ihan hyvä lomapäivä. Ikään kuin joku toistuvasti olisi kuiskannut lempeällä äänellä: ”Ei ole mitään hätää.” Ja sitä jopa uskoi sen. Rauhoittui ja nautti - hetki kerrallansa. 

Chipirones a la plancha eli paistetut kalmarit, mikä on yksi mustekalalajeista

Lentsikalla kalapöytään

Lumesta lämpöön olisi ollut kiva otsikko, mutta se ei olisi ollut totta. Totta oli, että lensin eilen - toistamiseen - Helsingistä Malagaan - lumipyrystä ja parin asteen pakkasesta pilviseen päivään ja noin 15 asteen ”lämpöön”. Ja Malagan lentokentältä jatkoin taksilla parinkymmenen kilometrin matkan Fuengirolan ranta- ja lomakaupunkiin, jossa Ukki oli viihtynyt yksin viikon edellisen yhteisen viikkomme jälkeen.

Kiva palata, varsinkin kun sain Muru-koiran hoitoasiat (täällä) järjestykseen. Toisen lomaviikkoni ajan Muru selviää Juniorin, Koira-Even (täällä) sekä Esikoisen ja hänen poikiensa vuorohoidossa. Murun hoidossa suurin ongelma on pikkukoirani eroahdistus - ei vain minusta, vaan lähi-ihmisestä. Eroahdistus on kehittynyt viimevuosina, kun yksin asuessani ja eläkkeelle jäätyäni olen jatkuvasti ja joka paikassa sen kanssa. Ja Muru on kuin salaa unohtanut yksin olon taidon, jonka se aiemmin osasi. 

Päästyäni laukkuineni tuttuun loma-asuntoon (täällä) lähdimme Ukin kanssa myöhäiselle lounaalle läheiseen Serrano Playa-nimiseen rantaravintolaan. Viikon poissaoloni aikana monet lähistön kuppiloista ja ravintoloista ovat sulkeneet ovensa pitkän jouluvapaan ajaksi ja laittaneet oveen lapun, jossa kertovat palaavansa vasta helmikuun alussa. Näin tekee mm. hyväksi lounaspaikaksi toteamamme Bodequita del Tapeo (täällä) sekä majapaikkamme vieressä oleva italialaisen pariskunnan pitämä pieni ja mukava kahvila. 

Jälkimmäisestä oli jo ehtinyt muodostua meille ”oma” aamukahvipaikka, johon pistäydyimme lähes joka päivä parin kilometrin aamukävelyn jälkeen. Ja jossa saimme hyviä, puolitettuja ja pannulla lämmitettyjä kroisantteja voin ja hillon kanssa. Herkullinen kakkosaamupala :)

Mutta palataan eiliseen rantaravintolaan Serrano Playaan. Hyvin valmistettuja pieniä ja isoja katkarapuja, joiden espanjalaisissa nimissä edelleen sekoa - gambas tai langostinos… Sardiineja söin tällä kertaa friteerattuina, ja todeten että tykkään enempi noista pikkukaloista paistettuina tai grillattuina. 

Ihana taas syödä merta katsellen ja kuunnellen. Toppatakki tiukasti päällä, kuten useimmilla kanssasyöjillä, paitsi parilla brittinaisella jotka muista poiketen näyttivät tarkenevan loistavasti lyhyissä hameissa ja hihattomissa puseroissa :)

Osa Serrano Playan kala-katkarapuvartaasta

Muisto italialaiskahvilan sopivasti lämmitetyistä kroisanteista :)

Voisilmä puuroon

Olin sunnuntaina kolmatta kertaa riisipuurovastaavana Taattisten tilan joulumyyjäisissä. Edelleen homma jännitti ja tuntui vaativalta aiempien vuosien kokemuksista huolimatta - 2021 (täällä) ja 2022 (täällä). Piti palauttaa mieleen tilan ravintolakeittiössä olevan, sata litraa vetävän vesihöyrykattilan toimintaa ja monta tuntia sekoittaa puuroa, jotta se ei syöjiä odotellessa tarttuisi kattilan pohjaan eikä reunoille. Varsinkin kun toiveena oli laktoositon puuro, minkä takia käytin laktoositonta täysmaitoa enkä ”pohjaan tarttumatonta” Kiehu-maitoa.

Myyjäiset kestivät neljä tuntia. Suurin ryysis ainakin kahvilassa oli ensimmäisen tunnin aikana, mutta asiakkaita riitti tipottain lähes loppuun asti, kuten aiemminkin. Puuron piti olla valmista heti myyjäisten avautuessa ja syöntikunnossa tästä eteenpäin useita tunteja. Ei iisi nakki tavalliselle puuronkeittäjälle :) Onneksi sain avuksi toisen Turun serkuistani, joka kaiken kukkuraksi on oikea pro keittiössä. 

Riisipuuron keitto aloitettiin ennen kahdeksaa vesihöyrykattilan lämmittämisellä. Vesi ja riisi sekä 15 maitoa oli saatu lisättyä kattilaan noin varttia vailla kymmenen, minkä jälkeen puuroa keiteltiin ja sekoiteltiin 50 minuuttia. Ja valmista tuli ennen kuin myyjäiset avautuivat klo 11. 

Tänä vuonna lisäsin valmiiseen puuroon tarkalla mitalla 11 teelusikallista suolaa, kun riisipaketin ohjeen mukaan 15 maitolitraan tarvittaisiin 7,5 teelusikallista ja viime vuonna lisäsin 10 teelusikallista. Valmiiseen puuroon sekoitin kolmen tunnin odottelun aikana alkuperäisen 15 litran lisäksi vielä lähes neljä lisälitraa maitoa. Ja silti puuro tahtoi seistessään liisteröityä. Jos jollakin on tähän vinkkejä, niin mieluusti otan vastaan :)

Puuro tarjoiltiin tukevista, ”pienistä” ja syvistä kartonkilautasista ja annosteltiin lautasille keittiön puolella tilaus kerrallaan. Sokeria ja kanelia jokainen sai itse lisätä kahvipöydästä haluamansa määrän. Tämän vuoden uutuus oli laktoositon voisilmä, jonka lisäsin halukkaille valmiiksi keittössä puuron päälle. Ja se osoittautui hyväksi ideaksi. 

Puuron sekoittamiseen tarvitaan ehdottomasti tukeva ja mahdollisimman iso suora- tai tasapäinen puulasta ja annosteluun hyvä, tukeva kauha. Ensi vuonna täytyy hankkia katkeamisen varalle toinen lasta ja uusi hyvä annostelukauha.

Ensi vuotta varten kirjoitan muistiin myyjäisten menekkiä:

15 litraa riisipuuroa - 5 euroa/annos

60 kuppia kahvia - 2,5 euroa/kuppi

4 l Marlin glögitiivistettä, josta 16 litraa valmista glögijuomaa - 2,5 euroa/muki

50 palaa taatelisuklaakakkua - 2,5 e/pala

3 laatikkoa Tannisen ohuita ja isoja pipareita - 0,5 e/kpl

Glögiä ja kahvia varten oli vuokrattu isot annostelukanisterit. Ensi vuonna tarjoilisin kahvin tavallisista termoskannuista, joissa se pysyy paremmin kuumana. Ja taatelikakusta leikkaisin paksumpia viipaleita.

Myyjäisten jälkeen minulta kului ison vesihöyrykattilan puhdistamiseen yli kaksi tuntia. Aiemmin olen jättänyt homman nuoremmille, ja lähtenyt heti kahvilan sulkemisen jälkeen ajamaan kohti kotia Helsinkiin. Kaikki pohjaan ja reunoille viiden tunnin aikana tarttunut ja kovettunut puuro piti pehmentää vedellä ja raaputtaa pois puulastalla. 

Muuten kahvilatarjoilu sujui hyvin - ellei peräti loistavasti - niin keittiön kuin myyntipöydän puolella. Kiitos Kaija avusta! 

Yläkerrassa viimeistellään joulukuusta 

Alakerrassa odotellaan jo myyjiä ja kahvittelijoita

Kaupungin keskus

Kirkko Av. Condes de San Isidro -kadulta kuvattuna

Pitihän minun Fuengirolassa käydä yhdessä kirkossakin :) Kirkossa, johon ei voinut olla päivittäin törmäämättä, sillä se sijaitsi pienen kaupungin keskusaukiolla eli Plaza de la Constitucion -aukiolla (suom. Perustuslain aukio). Tämä Parroquia de Nuestra Senora del Rosario -niminen katolinen kirkko on rakennettu 1920-luvulla, ja omistettu kaupungin suojeluspyhimykselle Neitsyt Marialle, kuten suuri osa maailman katolisista kirkoista. 

Kirkon nimessä oleva Rosario (suom. ruusukko) tarkoittaa sekä sen nimistä rukousta että rukousnauhaa, jonka avulla ko rukous rukoillaan. Kirkon nimi viittaa jotenkin myös Ruusukon veljeskuntaan, joka on yksi katolisen kirkon lukuisista sisäisistä yhteisöistä. Ymmärrykseni uskontojen ja eri kirkkokuntien historiasta ja nykyisyydestä on olematon, ja yrittäessäni selvittää jotain yksityiskohtaa, sekoan totaalisesti netin selityksiin. 

Joten luovutan suosiolla ja jätän asian viisaammille. Tyydyn tietoon, että kyseessä on Neitsyt Marialle omistettu katolinen kirkko :)

Valkoiseksi rapattu kirkko oli ulkoa mielenkiintoinen, ja etenkin Condes de San Isidro -kadulta katseltuna jopa kaunis. Sisältä kirkko oli makuuni liian kromeluuri, kuten useimmat katoliset kirkot, vaikkei pahimpia ollutkaan. 

Kävin kirkon sisällä kerran. Kiersin ison kirkkosalin ja pysähtelin katsomaan lukuisia pyhäinkuvia. Ja se riitti minulle tästä kirkosta :)

Pääovi aukeaa Plaza de la Constitucion -aukiolle

Ruuhkainen ruokapaikka

Ruokapaikkoihin tutustuminen ja herkuttelu on nykyään iso osa matkusteluani. Ei aina eikä joka matkalla, mutta usein. Tykkään kokeilla niin eteen sattuvia kuin aiemmin netistä valittuja ruokaloita. Rauhassa istuen ja monenlaista maistellen. Erilaisia ja eritasoisia - laidasta laitaan - katukuppilasta tähtipaikkoihin. 

Parin ruokapettymyksen (täällä) jälkeen Fuengirolasta löytyikin jo mukava ja makuuni sopiva katukuppila (täällä). Seuraavana päivänä kokeilimme Plaza Chinorrosilla olevaa Casa Colon -nimistä ravintolaa, jonka jokailtaisia täysiä pöytiä olimme pysähtyneet jo useampaan kertaan ihmettelemään (täällä). Tosin me kokeilimme paikkaa lounasaikaan, mikä sekä Ukille että minulle sopii paremmin kuin espanjalaistyylinen myöhäinen illallinen, joka etenkin Pohjois-Espanjassa saatetaan aloittaa vasta kymmenen aikoihin. 

Casa Colonissa sekä hyvin pukeutuneet asiakkaat että tummissa puvuissa palvelevat tarjoilijat olivat vähän kuin eri rotua edellispäivän Bodequitan (täällä) ihmisten kanssa. Kumpaankin joukkoon meidät vastaanotettiin hyvin ja molemmissa saimme mukavaa palvelua. Ja kummassakin viihdyimme. Bodequitassa vetosi ruoka ja kokonaistunnelma, kun taas Colonissa ehdottomasti parasta oli edessä avautuva kaupunkinäkymä.

Ravintola Colonin ruokalista oli mielenkiintoinen - espanjalaisia annoksia aasialaisella tvistillä. Lista oli sekä espanjaksi että englanniksi, kuten lähes joka paikassa - useissa myös suomeksi. Tästä huolimatta onnistuin Colonissa tilaamaan muuta kuin kuvittelin, mikä osoittautui mukavaksi ylläriksi :). 

Ukki söi alkuun hyvän tonnikalatartarin mangolla maustettuna. Minä taas luulin tilanneeni samoja pikkusimpukoita, joihin olin edellisillä Espanjan matkoilla ihastunut (täällä), mutta eteeni tuotiin mustiakin mustempia mustekalapyöryköitä. Mielenkiintoinen paikallinen herkku, jota oli jännä maistella. Myös pääruokani olin ymmärtänyt väärin. Tilasin isoja katkarapuja - ja niitä sain, mutta ne olivatkin uppopaistettuja, kun odotin saavani grillattuina. Oma moka, mutta nämäkin maistuivat - ja olivat oikeastaan hyviä aasialaisen dipin kanssa. 

Kiva ruokakokemus ja keskeinen näköalapaikka. Ulkopöydissä oli kiva seurata Plaza Chinorrosin ohikulkijoita - turistien lisäksi paljon paikallisia vanhuksia, koululaisia ja lapsia sekä lukuisia erirotuisia koiria - joukossa jokunen käppänäkin.  

Nautin myös terassin pehmustetuista istuintyynyistä ja vieressä hohkaavasta lämpölampusta. Mummi tarkeni ja viihtyi - pitkään. Vain nimeä jäin miettimään. Mistä colon - en keksinyt. 

Croquetas de Chipirones

Tartar de Atun con Mango y Wakame

Crujiente de langostinos con salsas asiaticas

Tarta de chocolate con helade de nata

Meri ja mummi

Myrskyä Aurinkorannikolla. Toppatakki, villapipo, goretex-housut - ja hyvin pärjää. Ja tarkenee :)

Löytyihän se :)

Ravintola joka täytti odotukseni :) Ravintola, joka oli mukavan rento ja kohtuuhintainen, mutta ennen kaikkea, jossa sain maukasta, espanjalaista ruokaa. Ja jossa oli kaikkinensa minua miellyttävä fiilis. Tai ehkä en voi sanoa että ravintola löytyi, sillä olinhan useana päivänä kävellyt sen ohi. Mutta vasta eilen kiinnitin siihen huomiota eli huomasin sen. 

La Bodequita del Tapeo -nimistä paikkaa piti keski-ikäinen pariskunta yhden nelikymppisen naisen avustuksella. Ravintola ei ollut koolla pilattu, mutta lounasaikaan (klo 12-16) se oli lähes täynnä, ja sen baaritiskillä notkui äänekkäitä espanjalaisia ukkoja. Ja se oli suljettu siestan aikaan neljästä seitsemään. Kaikki merkkejä, että sieltä saattaisi löytää paikallista, hyvää ruokaa. Ja merkkejä, joita myös blogiystäväni MK aiemmassa kommentissaan kehotti etsimään :) 

Ja tämä piti paikkansa :) Ruokalistalta - tapas y raciones eli suupaloja ja annoksia - valitsimme jaettavaksi viisi annosta, joissa oli mustekalaa, simpukoita, perunamunakasta ja tomaattisalaattia. Näistä etenkin Pulpo Gallega (galicialainen keitetty mustekala perunapedillä) ja Tomate picado (pilkottua tomaattia valkosipulin kanssa) olivat tosi herkullisia. Myös grillatut mustekalan renkaat ja perunamunakas olivat ihan jees-annoksia. Keitetyt pikkusimpukat sen sijaan olivat aika mauttomia, vaikka keitinliemi sellaisenaan ja leivällä dipattaessa oli hyvää.

Eli paras kokemus jäi viimeiseksi, sillä huomenissa lennän takaisin lumiseen Suomeen. Parempi näin kuin jos loman paras olisi koettu ensimmäisenä päivänä :)

Tomate picado

Pulpo Gallega 

Tortilla de patatas

Helpotusta ikävään

Bioparc yllätti

Olin aamulla hermostunut, sillä Suomessa oli tullut yllättäviä ongelmia Muru-koiran hoidossa. Halusin vain kotiin, jotta olisin voinut yrittää järjestellä asioita, mutta olin jumissa Espanjassa saattaen ainoastaan toivoa, että torstain lento Suomeen tulisi mahdollisimman pian. Eikä harmiani yhtään vähentänyt se, että puolilta päivin sain tiedon, että huomiseksi varaamani Caminito del Reyn vaellus jouduttiin perumaan vetäjän sairastuttua. 

Jotain piti keksiä, jotta saisin ajatukset pois murheista - ja kotiinlähtö-toiveista :) Päätin lähteä käymään Fuengirolan eläintarhassa. 

Päätös osoittautui paremmaksi kuin olisin uskonut. Kaupungin keskellä 1970-luvulta lähtien ollut pieni ja ahdas eläintarha oli uudistettu perusteellisesti 1990-luvun lopussa ja avattu vuonna 2001 uudelleen Bioparc-nimisenä. Edelleen pienenä, mutta ei enää ahtaana.

Joulukuisena maanantaina yleisöä oli vähän ja lähes kaikki tarhan yli 200 eläin- ja lintulajia oli helposti nähtävissä. Ihastelin kookkaita gorilloja ja leikkisiä orangeja, värikkäitä lintulajeja ja unisia krokotiileja. Jännittäviä kaloja ja uteliaita pikkunisäkkäitä. 

Eläinten elinolosuhteet vaikuttivat hyviltä, vaikka vankeus ja häkeissä pitäminen herättääkin ristiriitaisia tunteita. Näistä ajatuksista huolimatta Bioparc yllätti rauhallsuudellaan, levollisuudellaan ja siisteydellään.

Mieleni onneksi rauhoittui rehevässä ja vehreässä eläintarhassa, vaikka Murun hoito-ongelmat eivät vielä ratkenneetkaan…

Alle satasella

Fuengirolan keskustassa kävellessä törmäsin omanlaiseeni vaatekauppaan :) Mukavan naisen pitämä Felicity, jossa myytiin rentoja puuvillaisia naistenvaatteita kohtuuhintaan. Samanlaisia, joita ennen koronaa pysähdyin usein hiplaamaan Etelä-Ranskan ja Italian vaatetoreilla - ja usein jonkun ostinkin.

Kävellessäni Ukin kanssa kaupan ohi ensin vain pistäydyin sisällä, mutta seuraavana päivänä palasin yksinäni ja tutkin kaupan tarjontaa pitkään ja rauhassa. Myyjä tuntui olevan tottunut hiljaisiin ja harkitseviin suomalaismummoihin :) Sovittelin vaatteita hissukseen ja lopulta päädyin ostamaan rennon kesäisen asukokonaisuuden - kaikki puuvillaa.

Ihanan ohut valkoinen, pitkähihainen t-paita sudenkorennon kuvalla 15 euroa,  paksummasta puuvillasta valmistettu sininen huppujakku 35 euroa, beigen väriset rennot ryppyhousut 30 euroa sekä ohut beigen värinen, valkopilkkuinen huivi 15 euroa. Koko setti maksoi yhteensä 98,60 euroa (edelliset hinnat olin hieman pyöristänyt). 

Sinistä olen aiemmin vaatteissa käyttänyt aika vähän, vaikka se sopineekin minulle. Nyt väri tuntui sopivalta ja korosti kivasti siniharmaita metallireunaisia silmälasejani…