Lauantaina iltapäivästä/alkuillasta olimme Opiskelijatytön kanssa kävelyllä Kalliossa Karhupuiston ympäristössä. Lopuksi kiersimme Kallion komean ja aina yhtä kiehtovan kivikirkon.
Kirkon pääoven edessä seisoi parikymmentä - turvaväleillä - juhla-asuista nuorta aikuista, jotka kantoivat ja heiluttivat palavia kynttilöitä ja lyhtyjä. Yllättäen ryhmä alkoi laulaa ammattimaisen taitavasti ja moniäänisesti minulle tuntematonta suomenkielistä (uutta?) laulua, jonka tunnistin rakkauslauluksi. Samalla kirkon ovesta ryhmän keskelle asteli onnellinen nuoripari käsi kädessä ja leveä hymy huulillaan.
Joulukuinen lauantai hämärtyi kohti iltaa. Sakea sumu ympäröi kirkkoa ja hämärsi lähes kokonaan sen tornin. Kirkon ovesta ja isosta ikkunasta loistava valo valaisi iloitsevaa juhlaväkeä. Ilma täyttyi rakkaudesta - ja lämpimistä suukoista. Ja kuorolaulusta.
Minun ja Opiskelijatytön lisäksi pari muutakin ohikulkijaa pysähtyi seuraamaan tätä herkkää tapahtumaa ja nauttimaan upeista ja kauniista sävelistä. Hymy ja elämän ilo tarttui myös ulkopuolisiin katsojiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti