Pyhäaamun rauhaa

Istun mökin hämärässä tuvassa Muru sylissä. Aamutee ja tavanomaiset Oululaisen ohutviipaleet avokadon ja juustosiivujen kanssa on syöty, ja nyt vuorossa on kuppi (tai pyhän kunniaksi ehkä kaksi) kahvia ja sopivasti tekeytynyttä taatelikakkua (tai pyhän kunniaksi ehkä myös pari suklaalakua ja -konvehtia). 

Ukki on vetäytynyt aamu-unille Chloe-koiran kanssa herättyään neljän jälkeen lukemaan ja katsomaan CNN:ää. Kuuntelen radioSuomen aamulähetystä, jossa juuri loppui lyhyt luontokatsaus Helsingin Mustasaaresta Seurasaarenselältä. Kuuntelin, kun juontajat puhuivat mustan joulun sijaan vihreästä joulusta. Osuva nimitys - minäkin alan jatkossa kutsua näin Etelä-Suomen jouluja, niin vehreältä luonto sammaleineen ja nurmikenttineen näyttää.

Kohta tartun Siskolta jouluksi saamaani kehuttuun Suon villi laulu -kirjaan (Delia Owens, suom. Maria Lyytinen, 2020) ja siihen pyhäaamun toiseen kahvikupilliseen :):) Ja nautin ihanan hitaasta päivän valkenemisesta. Aurinko nousee tänään Salossa 9.34. Aamuthan alkavat minuutti minuutilta valoistua vasta viikon päästä, vaikka aurinko laskee jo pari minuuttia myöhemmin kuin maanantaina jolloin oli talvipäiväntasaus.

John Lennonin ja Yoko Onon joululaulun sanoin:

And so this is Christmas

For weak and for strog

The rich and the poor ones

The road is so long.

And so Happy Christmas

For black and for white

For yellow and red ones

Let’s stop all the fight.