Joka joulu kaivan varastoistani parikymmentä punaista savisydäntä ja kymmenkunta savipiparia, jotka lapsemme - etupäässä nykyään Lontoossa työskentelevä ja asuva Lontoontyttö - ovat askarrelleet 1990-luvulla. Kuvassa on lisäksi viisi pienempää ja tasamuotoista savipiparia, jotka olen joukon jatkoksi pari vuotta sitten ostanut käsityöläisten joulumyyjäisistä.
Ohuet savikoristeet ovat juuri sopivan painoisia joulukuuseen: Ei liian painavia jolloin oksa taittuisi, eikä liian keveitä jolloin koriste riippuisi ”huonosti”. Tänä erikoisena jouluna olen tavanomaisesta poiketen joutunut/saanut koristella joulukuusen yksin ja voinut valita ainoastaan oman mieleni mukaisia koristeita. Joulukuusi 2020 onkin (olikin) poikkeuksellisen minimalistinen ja tyylikäs: kynttilöiden lisäksi vain savisydämiä ja -pipareita.
Onneksi ”täydellisyys” säilyi vain aatonaatosta aattoon - ja olisihan tuollainen ”täydellisyys” tässä perheessä ollut liikaa :) Joulupuurolla käydessään Esikoinen, Lontoontyttö ja Opiskelijatyttö porukoineen lisäsivät ”täydelliseen” joulukuuseeni pari Kinderin ”hirveää” vihreää muovihärveliä, jotka Pikkupojat löysivät pihalle piilottamistani jouluisista suklaamunista.
Kiitos Tytöt ja Pikkupojat. Nyt kuusi muistuttaa enemmän Meidän Perheen joulukuusta :):)
Joulunpunainen heinä yllätti lähiniityllä :):)
Muru ei innostunut jouluhössötyksestäni :):)
Havunvihreää ja joulunpunaista kuulostaa täydellisen tyylikkäältä.
VastaaPoistaLämmöllä: onneksi perfektionismin tavoittelun selkä murtui jälkikasvun puuroilun myötä, ja edes yksi paluu normaaliin onnistui.
PS. Muru näyttää apua-anelevalta joulustressin uhrilta, sylittelyä & silittelyä kehiin:)
Muru ei tosiaan ollut tonttulakista yhtään innostunut, ja minusta kun se oli niin hyvä idea...
Poista