Raivatessani entisen Itä-Helsingin kotimme kaappeja löysin paljon mielenkiintoisia ja muistoja herättäviä papereita ja esineitä. Huolimatta siitä, että olen viimeisen kymmenen vuoden aikana läpikäynyt ja karsinut lähes kaikki komerot ja varastot ainakin kertaalleen.
Alakerran sivukaapin perältä kaivoin mm. Äitimuorin vanhan ruskean savimaljakon, jonka hän oli ostanut tai saanut asuessamme Lauttasaaressa 1950-luvulla. Säästäväisenä työssäkäyvänä perheenäitinä Äiti kertoi ostaneensa usein viikonlopuksi kolme tulppaania, jotka taipuivat pyöreän maljakon kapeassa suuaukossa kauniisti. Tämä hymyilytti Äitimuoria, sillä myöhempinä vuosina hänellä oli tapana koristaa kotiaan suurilla parinkymmenen leikkokukan kimpuilla.
Olin jo laittamassa suuaukostaan lohjennutta savimaljakkoa Fidan keräykseen, kun tulin toisiin ajatuksiin. Liimasin lohjenneen palan paikoilleen teholiimalla ja otin mukaani Punavuoreen. Onneksi, sillä huomaan pikkuhiljaa kiinnostuvani vaatimattomasta, tummasävyisestä maljakosta.
Punavuoressa huomasin pohjassa olevat ”nimikirjaimet” KS - kuka lie? Googlasin huvikseni, mutta mitään ei löytynyt. En muista äidin tuttavapiirissä olleen ketään, kehen alkukirjaimet olisivat sopineet, eikä KS taida viitata edes Turussa vuosina 1921-69 toimineeseen Kupittaan Savi -nimiseen tiili- ja keramiikkayritykseenkään...
Mutta maljakko oli rakas Äitimuorille, ja minäkin olen jo karun maljakon lumoissa. Enää puuttuu kolme tulppaania...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti