Kehuja Marialle

Läheinen voi huonosti - nopeasti noussut kuume, täydellinen voimattomuus ja keuhkot täynnä limaa. Eikun terveyskeskuspäivystykseen Marian sairaalaan. Vähän ennen iltakahdeksaa parkkeerasin auton sairaalan sisäpihalle lähelle ovea. Ensimmäinen ilon aihe: ei auto-ongelmia! Odotustilassa vain jokunen ihminen - jee! Ystävällinen vastaanottonainen kysyi henkilötiedot ja 10 minuutin kuluttua pääsimme kokeneentuntuiselle, keski-ikäiselle mieslääkärille. Rauhallisesti, mutta ripeästi lääkäri kyseli oireet, tutki ja kuunteli. Otettiin pari verikoetta ja jo vajaa tunnin kuluttua olimme ajamassa takaisin kotiin hoito-ohjeet mukana. Nopeaa ja tehokasta!

Marian käytävillä näin muitakin potilaita. Heitä kohdeltiin ystävällisesti ja kunnioittavasti. Opastettiin kärsivällisesti. Hyvä Maria! Saattaja sai olla potilaan mukana koko ajan. Toisin oli pari vuotta sitten Jorvin sairaalassa, jonne vein keuhkokuumeeseen sairastuneen, yli 80-vuotiaan äitini. Jouduin jättämään äkillisen sairauden väsyttämän ja sekoittaman vanhan äitini sairaalan ovelle. "Saattajat eivät pääse odotustilaan", sanottiin topakasti ja töykeästi. Ja ovi vedettiin kiinni.

Toisin oli myös Mariassa joitakin vuosia sitten, kun olin ambulanssilla saattamassa läheistä, jolla epäiltiin äkillistä aivoverenkierronhäiriötä. Lauantai-ilta oli pitkällä ja päivystystilassa rähinöi useita sekavia humalaisia yhtä sekavien saattajien kanssa. Kukaan ei kysynyt pitkään aikaan läheiseni voinnista. Naapurilavetilla makaava mies oksensi toistuvasti lattialle eikä oksennusta ehditty siivoamaan. Pitkän odottelun jälkeen läheiseni tutki ulkomaalainen lääkäri, joka ei osannut suomea ja vain auttavasti englantia. Oli turhauttavaa ja pelottavaakin, kun ei ymmärtänyt, mitä tutkittiin ja miksi. Onneksi läheinen parani täysin. Mutta silloin ajattelin, että toivottavasti en itse joudu koskaan Marian päivystykseen.

Onneksi tortai-iltana sain korjaavan kokemuksen!