Camp Nou

Once in a lifetime! Kävimme tiistaina Ukin kanssa Barcelonan jalkapallostadionilla Camp Noulla katsomassa Mestareiden liigan matsin Barcelona - Ajax. Ottelu alkoi 20.45, mutta olimme - kuten moni muukin - hyvissä ajoin paikalla. Istuimme tukevasti penkeillä jo 1,5 tuntia ennen ottelun alkua. Eikä Mummi ehtinyt yhtään pitkästyä. Seurasimme hykerrellen ja silmät ymmyrkäisinä valtavan stadionin vähittäistä täyttymistä ja turistikatsojien innostusta sisääntullessa ja selfie-räiskintää.

Meillä oli erittäin hyvät paikat katetun pitkän sivun (tribuna) keskeltä toisessa katsomokerroksessa heti kutsuvierasaition takana. Saimme seurata lähietäisyydeltä fanien innostusta, kun aitiossa pyöri hollantilaisia (mm. Ajaxin ja Mancester Unitedin ex-maalivahti van der Sar) ja espanjalaisia (mm. Barcan ex-kapteeni Puyol) pelaajia sekä Katalonian pääministeri Artur Mas. Ja outo Dalai-Laman näköinen tyyppi? 

Camp Nou (avattu 1957) on Euroopan suurin jalkapallosatadion, jonne mahtuu lähes 100.000 katsojaa. Olikin yllättävää, miten rauhallisesti ja sujuvasti kaikki toimi, vaikka katsomo oli lähes täynnä. Pääsimme suoraan sisään omille paikoille ja ottelun loputtua ulos jonottamatta. Kävin kahdesti myös vessassa - ilman jonotusta! 

Olin myös yllättynyt, miten hyvin keskikatsomosta näki - koko kenttä pelaajineen oli kuin tarjottimella silmien edessä. Toki kaipasin suomalaisten urheilutoimittajien selostuksia ja telkun toistoja maaleista ja muista huippuhetkistä. Mutta kokemus oli rahan väärtti! Ja tunnistin Messin, Iniestan ja Neymarin. Ja tietenkin jo Ajaxin jaloitellessa huomasin nelosen eli Moisanderin.

Otteluhan päättyi (tietenkin) 3 - 1 Barcelonan voittoon. 

Vaikka Moisander jahtasi väliin onnistuneestikin Messiä.