Espoon Emma

"Ihan kuin olisi lauantai", sanoi Ukki kun kahdeksan jälkeen kotiuduimme leffasta. Ja jatkoi: "Kun ollaan tehty kaikkea kivaa."

Puolelta päivin lähdimme Juniorin ja Lontoontytön kanssa Emmaan eli Espoon modernin taiteen museoon. Mummi ja Ukki ekaa kertaa. Liikkeelle meidät sai Lontoontyttö - ahkera näyttelyissä kävijä - ja unkarilainen Victor Vasarely (1906-1997), jonka hauskoja optisia maalauksia museossa on näytteillä tammikuuhun asti. Samalla tutustuttiin myös Emman upeaan näyttelytilaan ja kiinnostavaan perusnäyttelyyn. Etenkin Lontoontyttö viehättyi mm. Kari Cavenin moderneista ja leikkimielisistä teoksista.

Seuraavaksi päädyimme mutkien jälkeen syömään AlppilanTori-nimiseen ravintolaan Kulttuuritaloa vastapäätä. Ukki muisteli syöneensä siellä kesällä Opiskelijapojan kanssa herkullisen pasta. Paikka olikin kotoisan miellyttävä. Nuoret saivat hyvät kasvishampurilaiset avokadolla, Mummi tavanomaisen päivänsalaatin ja Ukki pettymyksekseen kuivat ja mauttomat lihapullat. Ehkä kuitenkin kokeillaan vielä toiste - paikan mukavan fiiliksen ja jo suljetun kesäterassin takia.

Lopuksi menimme katsomaan kehutun, lähes kolmituntisen Boyhood-leffan, joka kuvaa arkista ja monimutkaista perhe-elämää ja pojan kehitystä lapsesta opiskelijaksi. Mielenkiintoiseksi elokuvan tekee sen tekotapa. Leffaa on kuvattu 12 vuoden ajan samojen näyttelijöiden kanssa eli näyttelijät vanhenevat oikeasti katsojan silmien edessä.

Ja elokuvateatterin aulassa istui pinkkiin kevyttoppikseen pukeutunut keski-ikäinen nainen - neljäs viikon sisällä (täällä).

Tapio Wirkkalan Bollet (Murano 1966)