sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Sultaanien ja kiertolaisten palatsi


Tein suomalaisryhmän kanssa bussiretken Alhambran palatsiin Granadaan. Vierailin palatsialueella ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten, mistä muistan lähinnä pitsikoristeiset seinät, sirot pylvässalit ja kymmenet vesialtaat. Samoilla sanoilla kuvailisin aluetta tänäkin päivänä - ehkä kuitenkin lisäisin listaan sanan turistijonot. 

Keskittymistä näkemääni nimittäin haittasi se, että lukuisten turistien ja useiden ryhmien takia katse piti pitää tiukasti omassa opasryhmässä. Minun kiintopisteeni oli erään suomalaisnaisen kirkkaan punainen käsilaukku :) Tarkkana piti olla etenkin rakennusten sokkeloisissa sisätiloissa, joissa olisi ollut paljon yksityiskohtia, joita olisin halunnut pysähtyä tutkimaan. Toisaalta kymmenien äänekkäiden turistien ympäröimänä oli vaikea muodostaa kokonaiskuvaa näkemästään ja tunnelman rauhallinen aistiminen oli lähes mahdotonta. Toki ymmärrän, että minä en ole ainoa turisti joka haluaa nähdä historialliset palatsit ja linnoituksen. Onhan Alhambran palatsialue Espanjan suosituin nähtävyys.

Alhambran linnoituksen rakentaminen Granadan kaupungin kyljessä olevalle kukkulalle aloitettiin 700-luvulla, kun islamiuskoiset arabit (maurit) valloittivat Pyreneiden niemimaan eli nykyisen Espanjan ja Portugalin alueen. Alhambran merkittävimmät rakennukset ja rakenteet, kuten palatsit ja aluetta ympäröivä muuri, rakennettiin kuitenkin pääosin vasta viimeisen muslimihallitsijasuvun Nasridien yli 200 vuotta kestäneellä hallituskaudella (1238-1492). Parhaimmillaan 14 hehtaarin linnoitusalueella arvellaan olleen kuusi palatsia, moskeija, eläintarha ja muita rakennuksia, joihin mahtui asumaan peräti 40 000 ihmistä. 

Iberian niemimaan kristilliset kuningaskunnat alkoivat heti 800-luvulla valloittaa niemimaata pala palalta takaisin islamilaisilta. Vuoteen 1250 mennessä koko niemimaa olikin takaisin kristittyjen hallinnassa lukuunottamatta Nasridien muslimidynatsian hallitsemaa Granadan aluetta. Vasta vuonna 1492 viimeiset muslimihallitsijat karkoitettiin Granadasta ja Alhambrasta, ja katolinen kuningaspari Ferdinand (1452-1516) ja Isabella (1451-1504) asettuivat asumaan Alhambraan. 

Ferdinandin ja Isabellan jälkeen Alhambrassa asui lyhyitä aikoja vielä heidän tyttärenpoikansa Kaarle V (1500-1558). Hän aloitti rakentaa omaa palatsiaan entisten arabityylisten palatsien viereen. Projekti jäi kesken, ja tämä renesanssityylinen palatsi saatiin valmiiksi vasta museoviranomaisten toimesta 1900-luvulla. Näihin aikoihin myös arabien rakentama moskeija purettiin ja sen paikalle rakennettiin nykyinen Santa Maria de la Alhambran katolinen kirkko.

Ferdinandin, Isabellan ja Kaarlen jälkeen Alhambran palatsi- ja linnoitusalue jäi pikkuhiljaa unholaan ja se pääsi pahasti rapistumaan. Seuraavien kahden vuosisadan aikana Alhambrassa asui pääosin kiertolaisia ja rikollisia, kunnes - 1800-luvun romantiikan ajan taiteilijoiden ansiosta - tämä huikea palatsialue ikäänkuin löydettiin uudelleen. 

Euroopan merkittävin islamilaisen arkkitehtuurin kokonaisuus oli mielenkiintoista ja kaunista katseltavaa. Moni sanoisi, että ”henkeäsalpaava kokemus”. Minun henkeni ei kuitenkaan salpaantunut, mikä johtui suurelta osalta siitä, että Alhambra kiinnosti suuresti muitakin kuin minua. Ja tietty periaatteessa hyvä näin :)

Leijonapiha, jonka keskellä on 12 leijonapatsaan koristama suihkulähde.

Osa Suurlähettiläiden salia

Yksi palatsialueen lukuisista sisäpihoista

Paikalla aiemmin olleen Alcazaban linnoituksen raunioita

Myrttipensaiden reunustama myrttipiha

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti