Toinen lauantaisen Malaga-reissuni päämääristä vanhan kauppahallin (täällä) lisäksi oli Nykytaiteen museo (Centro de Arte Contemporaneo de Malaga) aivan Centro Alamedan juna-aseman vieressä. Kaksikymmentä vuotta sitten avattu museo oli kunnostettu rakennukseen, joka alkujaan vuonna 1939 oli rakennettu tukkutoria varten.
Museossa oli perusnäyttelyn lisäksi espanjalaisen Eduardo Gruberin (s.1949) laaja yksityisnäyttely. Näyttelyn nimi oli Nadie es Nada, joka oli käännetty englanniksi Nobody is Anything. Nimen suomennos taikka sen merkitys ei minulle täysin auennut, ei edes näyttelyn teoksia katsoessa. Kukaan ei ole Kaikkea ?? tai Ei kukaan ole Mitä tahansa ?? Ehkä nimi oli nykykieltä ja/tai nykyaikaa - eläkeikäiselle mummille liikaa nykyä, vaikka sanaleikeistä tykkäänkin…
Eduardo Gruberin maalauksissa ja piirroksissa, joista osa oli lähes seinän kokoisia, käsiteltiin sotaa, yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja elämän sattumanvaraisuutta - muun muassa. Tärkeitä aiheita, ja osin kiinnostavia ja koskettavia teoksia.
Minua kiehtoi mm. El hombre controlador del universo -niminen isokokoinen (370 x 260 cm) öljymaalaus. Sitä katsoessa minulle kävi, kuten minulle nykytaiteen kanssa monesti käy, että en osaa eritellä miksi tai minkä takia teos jostain syystä miellyttää tai ei miellytä. Gruberin Maailmankaikkeuden kontrolloija (??) vain miellytti minua…
Kun yksikseni kiertelin museossa, ymmärsin miten taideteosten nimet ovat minulle tärkeitä ja sen mietiskeleminen, mitä taiteilija on ehkä halunnut nimellä viestiä. Minulle teoksen nimi on oleellinen osa teosta ja myös teoksen aistimista ja kokemista. Tämän takia minua harmitti, että Gruberin näyttelyssä nimet olivat ainoastaan espanjaksi. Ärsyttävää…
Joidenkin maalausten vieressä oli toki kännykällä aukeava nettilinkki, josta olisin löytänyt lisätietoa ja uskoakseni myös englannin kielellä. Tähän asti en ole moisia vielä käyttänyt, mutta täytynee ryhdistäytyä tässä(kin). Nykytaiteen museossa pärjää näköjään vain nykytekniikalla :)
Museon perusnäyttelyssä oli pääosin espanjalaisten ja eteläamerikkalaisten nykytaiteilijoiden teoksia, mutta löytyi sieltä mm. kolme Andy Warholin viimeisten vuosien työtä. Ja tällä puolella teosten nimet olivat myös tai ainoastaan englanniksi.
Moni teos jäi minulta ymmärtämättä, silti monen edessä pysähdyin ja fiilistelin, miltä se tuntui. Ja moni tuntui…
Eduardo Gruber: El hombre controlador del universo, 2020
Tykkäsin, vaikka en teosta oikein ymmärtänytkään
enkä osannut nimeä edes täysin suomentaa…
Andy Warhol (1928-1988): Volkswagen, 1985
PS. Oikeaan yläkulmaan heijastui vastapäisellä seinällä oleva pieni tilateos :)
Jose Luis Puche (s.1976): Don’t panic, 2014
Sopiva nimi - isn’t it :)
Entisen tukkutorin rakenteet näkyivät edelleen museorakennuksessa.
Sisäänkäynti Nykytaiteen museoon
Nykytaiteen museon takana olevan kerrostalon seinissä oli
maailmankuulujen katutaiteilijoiden D’Facen ja Shepard Faireyn 2013 tekemät valtavat muraalit,
jotka näkyivät heti Centro Alamedan juna-aseman ulko-ovilta.
Andi Rivasin seinämaalauksia museon viereisellä Calle Alemanialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti