En ole mikään klassisen musiikin tuntija enkä ”ymmärtäjä”. Mutta usein klassinen musiikki yllättää minut - kietoo otteeseensa, kuten keskiviikkoiltana Karjalohjalla. Mikkolan, Lampeniuksen ja Helanderin soittama venäläisen Rachmaninovin (1873-1943) Trio elegiaque no.2 teki juuri näin. Istuin ja kuuntelin hievahtamatta. Musiikki myllersi sisälläni, etenkin voimalla kirkossa kaikuvat Mikkolan flyygelin sävelet. Aika kului siivillä ja olin koko ajan ”messissä”. Tykkäsin ja nautin :)
Esitys kuului Karjalohjalla vietettävän Koivu ja tähti -festivaaliviikon ohjelmistoon. Eka kerta olin mukana. Muina päivinä en pääse, mutta ehkä ensi vuonna…
Samalla tutustuin Karjalohjan kirkkoon sisältä, kuten viime vuoden toukokuussa toivoin (täällä). Silloin sain valokuvata yli satavuotiasta, 1970-luvulla kertaalleen palanutta kirkkoa vain ulkoa.
Kirkko oli ihan kaunis, ei huippu. Tykkäsin tulipalossa säilyneestä alttaritaulusta ja uusista kaari-ikkunoista, mutta alttarin yläpuolen pyöreän ikkunan lasimaalaus oli outo eikä mielestäni sopinut kirkon tyyliin. Kirkon akustiikkaa on kehuttu, mutta minusta flyygelin ääni peitti usein alleen Lindan viulun ja Jaanin sellon. Oliko kyse akustiikasta vai mikrofoneista, en tiedä…
Kiva kesäilta. Kesäisiä ihmisiä ja voimamusiikkia :)
Alttaritaulun on maalannut taidemaalari Aleksandra Frosterus-Ståltin (1837-1916),
josta lisää täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti