Alkuviikon lounas ravintola Einissä oli ihana kokemus (täällä), mutta Einin kaksi illallista peräkkäisinä päivinä olivat vielä enemmän. Ne olivat elämyksiä. Tosin olen hiukka puolueellinen arvioija, sillä ravintola Eini toimi - tosin toisten toimesta - Tyttärieni ylläpitämällä Tilalla Merimaskussa :) Mutta en ollut kehujen kanssa yksin - moni moni moni muukin kävijä ja syöjä tuntui tykkäävän.
Elämyksestä vastasivat kahdeksan innokasta kaverusta, joilla kaikilla oli enemmän tai vähemmän ruoka- ja/tai ravintolakokemusta, ja joilla oli yhteinen tavoite ja periaate ei niin fine dining -ruokailusta. Eli hyvää ruokaa ilman fine dining -kiemuroita, mistä juontaa myös ravintolan nimi Eini. Tätä kirjoittaessa Eini on jo suljettu, sillä se toimi Merimaskussa pop-up -periaatteella vain heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Toivotaan, että Taattisille tulee toistekin jotain samanlaista.
Torstai-iltana illastin Tilalla asuvien tyttärieni Opiskelijatytön ja Lontoontytön kanssa ja söimme kaikki Einin kolmen ruokalajin kasvismenun. Perjantaina taas herkuttelin Ukin kanssa ja maistoimme ravintolan toista illallis-vaihtoehtoa eli kalamenuta, jossa pääruokana oli hyvin paistettu kokonainen siika. Osaavista tekijöistä kertoi sekin, että lappeelleen avatusta kalasta oli poistettu niin selkäruoto kuin muutkin suuremmat ruodot.
Harvoin voin ravintolassa syödessäni sanoa, että kaikki mitä sain oli kekseliästä, hyvin valmistettua, kauniisti esille laitettua, maukasta ja herkullista. Ja kaikkea oli sopivasti ja riittävästi, vaikka joku kävijä olikin toivonut suurempia annoksia. Ja kaiken kukkuraksi kaikki oli ihanasti tarjoiltua - rennosti, mutta huomaavaisesti ja ystävällisesti.
Talon oma foccacio tuhkavoilla vei taas sydämeni, kuten lounaallakin (täällä). Ja jälkkärinä tarjotut tattariletut kivasti rapsahtavien raparperipalojen (inhoan kovaa raparperia, mutta nämä olivat superia) ja lähirannasta kerätyistä mesiangervoista valmistetun moussen kanssa muodostivat taivaallisen hyvän kokonaisuuden. Perjantaina sama lättyjälkkäri oli vielä torstaistakin parempaa, mikäli mahdollista :)
Tilaan harvoin drinkkejä - edes nuorena en ollut niiden ystävä. Ihana nuori tarjoilijamme onnistui usuttamaan myös vanhan rouvan tällä kertaa kokeilemaan hänen suosikkidrinkkiään, jonka Einin porukka oli nimennyt borkkamartiiniksi. Viinan lisäksi ko drinkki sisälsi kahvilikööriä, kahvia ja appelsiinimehua. Borkka on stadin slangia ja tarkoittaa kahvia - never heard :) Olipa namia - kevyttä ja raikasta, mutta ei liian makeaa eikä liian ”viinaista”.
Kiitos Kaverit ja kiitos ihana Liinu :):) Toivotaan, että törmätään ruoan merkeissä toistekin.
Kasvisvaihtoehto
Kokonaisena paistettu siika - tässä puolikas, Ukki ehti ottaa jo oman osuutensa :):)
Uusia perunoita lähitilalta vihreässä mojo-kastikkeessa
Tattarilettuja, mesiangervovaahtoa ja raparperia
Borkkamartiini
Drinkkimiehen valtakunta
”Ei niin hienoa”, mutta ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti