Elämys Paimiossa

Potilashuone 1930-luvulta

Parikymmentä keski- ja eläkeikäistä ihmistä seisoo ison rakennuksen valoisassa ala-aulassa. Olemme Paimion parantolassa - entisessä tuberkuloosisairaalassa - Turun ja Salon puolivälissä. Odotamme pian alkavaa opastettua kierrosta Alvar ja Aino Aallon suunnittelemassa isossa sairaalarakennuksessa.

Aulassa seisoessa ei voi olla huomaamatta sisätilojen upeita ja poikkeuksellisia värejä. Keltainen lattia, joka jatkuu aulasta portaisiin, käytäviin ja toisen kerroksen kirjastoon. Ja ns. Paimion sininen, jota löytyy mm. huoneiden ovista ja maisemahissin seinistä. Lisänä turkoosia, oranssia, harmaata ja mustaa. Potilashuoneisiin arkkitehdit ovat valinneet levollisempia värejä - vihreän, ruskean ja valkoisen sävyjä: ”Seinät vaaleita, katot tummempia, jotta huoneelle tulisi rauhallisempi yleissävy makaavan potilaan kannalta katsoen.”

Puolitoista tuntia kestävällä kierroksella opas kertoo sairaalan suunnittelusta ja rakentamisesta sekä sen toiminnasta tuberkuloosiparantolana. Parantola oli mitoitettu lähes 300 potilaalle ja alueella työskenteli ja asui noin 60 vakinaista työntekijää. Potilaat viettivät parantolassa yleensä useita kuukausia ja hyväkuntoisimmat osallistuivat myös sairaalan huoltotöihin. Kaksi kolmasosaa potilaista parani, mutta yksi kolmasosa kuoli tautiin ennen 1950-luvun lopulla kehitettyjä tubi-bakteerilääkkeitä.

Parantolapaikkojen tarve väheni nopeasti 1950-60 -lukujen vaihteessa rokotteen yleistymisen ja tehokkaiden antibioottien löytymisen jälkeen. Tämän jälkeen rakennuksessa hoidettiin TYKS-alueen muita potilaita ja viime vuodet Paimiossa toimi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kuntoutussäätiö. Vuonna 2021 rakennuksen omistus ja vastuu siirtyi Paimion parantolan säätiölle.

Saamme kierroksella tutustua toisen kerroksen korkeaan ruokasaliin ja sen parvelle rakennettuun ”roikkuvaan” kirjastoon. Sekä ikkunalliseen maisemahissiin - ”Suomen ensimmäinen” - ja pariin hienosti museoituun 1930-luvun potilashuoneeseen sekä asuntosiipeen. Ja lisäksi rakennuksen ylimmässä eli 7. kerroksessa olevaan, yli sata metriä pitkään ulkoiluparvekkeeseen, jossa potilaita makuutettiin eli ”hoidettiin” useita tunteja joka päivä ja joka säässä ympäri vuoden.

Näemme Aaltojen vartavasten parantolaan suunnittelemia huonekaluja ja valaisimia sekä kiintokalusteita, kuten pyöristettyjä vaatekaappeja ja loiskumattomia käsienpesualtaita. Valaisimista useimmat ovat edelleen paikoillaan ja toiminnassa. Sen sijaan huonekaluja on esillä vain jokunen. Osa kuuluisia Paimion vanerituoleja (Artek nojatuoli 41) myytiin vielä 1970-luvulla halvalla huutokaupassa ja osa varastettiin TYKS:n aikana. 

Kävin viimeksi tutustumassa Paimion parantolaan kesällä 2014, jolloin vain rakennuksen kaksi ensimmäistä kerrosta oli avoinna yleisölle (täällä). Sain hyvän kuvan rakennuksen arkkitehtuurista, mutta tällä laajemmalla opaskierroksella kokemus oli entistä voimakkaampi. Arkkitehtuurinen elämys sekä mielenkiintoinen matka funktionalismin ja tuberkuloosin historiaan Suomessa.

Kolmekymppiset Alvar (1898-1976) ja hänen ensimmäinen vaimonsa Aino (1894-1947) Aalto osallistuivat Paimion parantolasta 1920-luvun lopussa järjestettyyn arkkitehtuurikilpailuun. Heidän ehdotuksensa Piirretty ikkuna valittiin voittajaksi ja uusi parantola valmistui 1933.

Tuloksena oli aikanaan äärimmäisen moderni sairaalarakennus ja insinöörityön taidonnäyte. Rakennus, joka edelleen on funktionalismin helmi ja yksi Alvar ja Aino Aallon päätöistä. Kiitos, kun sain tutustua tähän valokuvaukselliseen helmeen.

Loiskumaton (äänetön) käsienpesuallas

Potilaiden yskös- eli sylkykuppeja.

Potilashuone 1930-luvulta

Parvella oleva kirjasto on kiinnitetty teräsputkilla kattoon.

Ulkoikkunoiden värikkäitä markiiseja