Ei kahta ilman kolmatta :) Heiskasen ja Sipilöiden näyttelyiden (täällä ja täällä) lisäksi tutustuin viime viikolla Hanhijoen yksityisnäyttelyyn Helsingin Taidehallissa. Ihastuin kuvataiteilija ja taidegraafikko Marjatta Hanhijoen (s.1948) akvarelleihin ja grafiikkaan. Tavallisen ihmisen tavallista arkea lämpimästi ja ymmärtävästi. Kaunista, tuttua ja rauhoittavaa.
Menen aina mielelläni Taidehalliin, ja harvoin - jos koskaan - olen pettynyt. Jo itse rakennus on makuuni (täällä). Museosta puhumattakaan - sopivan pieni eli kerralla kierrettävän kokoinen. Ja pisteenä iin päälle rakennuksessa on vielä ”oma” ravintola - nykyään suomalaisia perinneruokia tarjoava, Michelin-tähdellä palkittu Finnjävel.
Oivan kuvan Marjatta Hanhijoen tuotannosta saa heti Taidehallin ensimmäisessä korkeassa huoneessa, jonka yhtä seinää peittää 1990-luvun alussa maalattu akvarelli Aito helmi. Teos koostuu seitsemästä erikokoisesta taulusta, jotka yhdessä muodostavat yhtenäisen kuvan taiteilijan työhuoneesta - yhdestä niistä. Paljon sinistä, paljon yksityiskohtia. Helppo katsoa ja jännä tutkia. Helppo pitää. Kokonaisuus, jonka levollisuus kiehtoo.
Sama meno jatkuu seuraavissa huoneissa. Paljon arkea ja sisäkuvia, vähän ihmisiä - lukuunottamatta lempeitä muotokuvia läheisistä ja ystävistä. Lähes joka taulusta löytyy sen ”arkisuudesta” huolimatta mm. mielenkiintoisia peilejä ja jänniä heijastuksia.
Silminnähden-nimisessä näyttelyssä on 150 Marjatta Hanhijoen teosta 50 vuoden ajalta. Tykkäsin kovasti.
Hanhijoki: Leena Krohn, 1998
Hanhijoki: Olgan ja Georgen kolme ikkunaa, 2021
Hanhijoki: Tähti, 2009
Hanhijoki: Aito helmi, 1991-92
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti