Aurinkoisina päivinä pysähdyn usein ihmettelemään, miten upeasti meri kimmeltää ja jopa häikäisee. Väliin meri näyttäytyy myrskyn mustana, läpinäkyvän kirkkaana tai sinisen ja turkoosin eri sävyissä. Ja väliin se on vain tyynenä yhtä aavaa ulappaa ja kaukaista horisonttia.
Koskahan kuuntelen taas Välimeren tai Atlannin ääniä ja tuoksuttelen isoa Merta? Kahlaan lämpimässä meressä? Onneksi lonkkakipuni pysyy taas aisoissa, ja Punavuoressa ollessani voin kuunnella ja nuuskia merta Kaivarin tutulla rantareitillä.
Meri on rakas ja tärkeä elementti, jonka katselemiseen ei koskaan väsy.
VastaaPoistaRaili Malmbergin kauniin runon alkusanoin: "Niinkuin meri on ihmisen elämä..."
Jaa-a, niin koskahan ison meren äärelle? Tapana on ollut aina pyrkiä varamaan hotelli/majoitus merinäköalalla ja viime kerralla, josta siis alkuvuodesta kaksi vuotta: seitsemäs kerros laajalla näkymällä.
Suolan tuoksu ja lämmin merivesi kyllä kuiskivat kutsuaan, mutta...
Samoja tapoja täällä. Merinäköala on ensisijainen toive, vaikka aina ei olekaan saatavilla. Mikä ihanampaa, kuin pimeässä, lämpimässä illassa istua partsilla ja kuunnella meren ja lokkien ääniä. Ja haistella merta ja lämpöä. Ja varhain aamulla toistaa sama kahvikupposen kanssa. Liiankin idyllistä :)
Poista