Talviyö Tertissä

Käytiin Ukin kanssa Mikkelissä katsomassa Parasystävää ja tämän Miestä ”senioritalossa” - ensi kertaa sitten koronan. Muisteltiin, että viimeksi tapasimme koronaa edeltävänä kesänä yli kolme vuotta sitten. Kaksi korona-vuotta on ollut pitkä aika - liian pitkä, ja etenkin monen lapsen ja nuoren elämässä monessa suhteessa liikaa.

Mikkelissä oli mukavaa. Pitkä poikittaisajomatka Salosta Mikkeliin meni yllättävän kevyesti - hyvällä autolla, hyvässä seurassa ja hyvällä kelillä. Viihdyimme rakkaiden Ystävien iloisessa, lämpimässä ja hyväksyvässä seurassa heidän viihtymään kutsumassa kodissaan. Herkuttelimme emännän sitruunarisotolla ja Lidlin maukkaalla mutakakulla :) Ja molemmat mukanamme reissanneet koirat - mummin Muru ja ukin Chloe - ymmärsivät käyttäytyä hillityn asiallisesti valloittaen isäntäväen sydämet :)

Yövyimme Tertin kartanossa, jossa kuuluisan pitopöydän lisäksi on kuusi ympärivuotista majoitushuonetta. Matalassa ”rivitalossa” olevia pieniä, siistejä huoneita, joihin jokaiseen on oma sisäänkäynti suoraan kartanon pihalta. Lisäksi kaikissa huoneissa on toinen (taka)ulko-ovi, joka johtaa omalle miniterassille, josta avautuu kaunis savolainen peltonäkymä. Paras mahdollinen majoitusmuoto myös koirille, joita näkyi (ei kuulunut) muissakin huoneissa :)

Aamiaisbuffet kartanon ”pienemmässä” ruokatilassa oli superia - kuten kesäinen lounasbuffetkin, jonka lukemattomia herkkuja maistelimme kesällä  2019 (täällä). Jouluinen aamiaispöytä oli sopivasti rajattu ja erottui edukseen tavanomaisesta hotelliaamiaisesta. Pääosin itsetehtyjä ja lähituottajien herkkuja, joista lautaselleni valikoitui kahta erilaista herkkuleipää, Tertin yrtti- ja piparkakku-cheddaria, eri tavoin valmistettua lohta, makeita ja suolaisia hilloja/hyytelöitä, kuohkeaa vispipuuroa, minipiparkakkuja ja lakufudgeja. Ja hyvää teetä ja kahvia - aamuisin juon molempia :) Oman maan kaurasta haudutettu uunipuuro näytti herkulta, mutta jäi (vielä) maistamatta.

Kartanon Matti-isäntä liikkui ja hommaili koko ajan lähistöllä - ulkona ja sisällä. Hyvän isännän tavoin hän kyseli meidänkin kuulumisia ja koirien pärjäämistä :) Omien kiireittensä välissä hänellä oli aikaa pysähtyä, ja jäi mukava tunne ”minut huomattiin ja minut kohdattiin”. 

Nautimme. Ja palaamme - varmasti - niin Ystävien vieraanvaraiseen kerrostalokotiin kuin Tertin viihtyisään kartanoon :):)

Talvimatkailijoiden aamiaishuone 

Tertin majoitushuoneita