Paluumuuttaja

Elämän loppupuolella alkaa minuus taas hiljalleen

lähestyä ihmistä

kuin evakkomatkalta palatakseen, 

kotiseudulleen,

omaan multaan kuolemaan,

levon saadakseen.

Arkana se lähestyy kuin pelotettu eläin,

kaatopaikoilla harhaillut,

kauan pakoon juossut,

haavoittunut, verta vuotanut,

arpeutunut, pahkainen.

Jos hiljaa ojennat kätesi,

se saattaa tulla

ja asettua sinuun loppuiäkseen. 

Eeva Kilpi 

Perhonen ylittää tien - kootut runot 1972-2000 (WSOY 2006)