Isänpäivän viikonloppu oli ainakin Varsinais-Suomessa kaunis - poutaa ja aurinkoa. Öisin oli pikkupakkasta, mikä Merimaskun saaristopitäjässä nostatti upean sumun aamuisin ja alkuillasta - auringon nousun ja laskun aikaan.
Perjantaina hetki ennen auringon laskua kiersimme Tilalta lähtevän tutun luontopolun (täällä). Pelto-osuutta kävellessämme saimme seurata rauhoittavaa usvakantta, joka alkoi hitaasti kehittyä pellon päälle. Tosin eniten hauskuutta taisi mukanaolijoille tuoda savinen pelto, johon etenkin pienimmän ja kevyimmän kävelijän kengät väliin vajosivat lähes nilkkoihin asti. Nauroimme ja hulluttelimme savisista kengistä välittämättä. Tosin loppumatkan kukin yritti etsiä polun reunasta kosteita heinämättäitä puhdistaakseen kenkänsä :)
Sunnuntaiaamuna suuntasimme isommalla porukalla kävelemään Merimaskun omakotitaloalueelle, jossa kiersimme hiekkateitä kävellen lähes kuuden kilometrin lenkin. Jälleen saimme nauttia upeasta sumusta. Netistä tarkastin, että säätieteilijät käyttävät termejä sumu ja utu, joista sumu on sakeampaa kuin utu. Usva sen sijaan on kansanomainen termi ja tarkoittaa niin sumua kuin utua, ja kaikkea siltä väliltä :) Minulle sanat sumu ja usva ovat tutuimpia, utu vieraampi.
Kivaa, kaunista ja sumuista. Ja lonkka kesti sekä lauantain 4 km että sunnuntain 6 km - vaivatta :):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti