Lisää lintuja

Mökillä on tullut aina seurattua lintuja, vaikka en mikään lintubongari enkä luontoaktiivi olekaan. Nykyisissä erikoisoloissa linnuilla ja luonnolla on arjessa entistä suurempi merkitys. Lintujen tarkkailu antaa tekemistä ja luonto voi korvata lähikontaktien vähentymistä - ehkä.

Talipalloilla käy päivittäin kymmeniä sini- ja talitiaisia ja viherpeippoja. Värikkäästä sinitiaisesta on tullut yksi lempilintujani - jaksan pitkiä aikoja seurata sen kauniita värejä. Myös tuttu käpytikka vierailee palloilla useamman kerran päivässä ja harmaapäätikkakin on näkynyt. Väliin lintulaudalle eksyy jokunen keltanokkainen mustarastas. Järvellä on jo useamman viikon viihtynyt kaksi kyhmyjoutsenpariskuntaa, ja viikolla näin aina yhtä kiehtovan koskeloparven sukeltelemassa sulavan jään reunaa seuraten.

Viime päivinä lintuperheemme on lisääntynyt telkkäparilla sekä kahdella kurjella, jotka kiirehtivät äänekkääseen lentoon kun koirien kanssa ohitin lähitienoon kaislikkoa. Syödessämme lauantaina mökin lasikossa silmäni kiinnittyi viereistä koivua kiertävään pieneen värittömään lintuun, joka tikan lailla nokitti puun kuorta. Sehän oli puukiipijä !! jonka vasta viime kesänä olen oppinut tunnistamaan.

Toissapäivänä jäin lyhyellä metsäkävelylläni tavoistani poiketen makoilemaan lämpimään ja kuivaan kallion koloon. Yllättävän rauhoittavaa. Ehkä seuraavaksi kokeilen puiden halaamista...

Västäräkkejä ja pääskysiä odotellessa...