Hesarista helppiä

Olen aiemmin jo maininnut, että paperihesaria tulee karanteenipäivinä luettua tavallista tarkemmin (täällä). Asiallisen koronatiedon lisäksi lehdestä on löytynyt mm. useita käytännön neuvoja: Minne sairastuessa pitää ottaa yhteyttä? Mistä voi tilata ruokaa kotiin? Löytyykö netistä terapia-apua? Kymmeniä kirja- ja leffavinkkejä? 

Ensimmäisen karanteeniviikon aikana lehdessä on ollut myös monta mielenkiintoista ”psykologista” artikkelia, mm. lapsiperheiden pärjäämisestä ja pitkäaikaisen eristyksissä olon vaikutuksista. Eilen lastenpsykiatri Janna Rauhala puhui viisaasti kuuntelemisen merkityksestä ja siitä, miten tärkeää lapselle (ja meille kaikille) on saada kokemus että hänelle merkittävä ihminen kuuntelee häntä ja hänen tunnekokomuksensa saa olla totta. Ja kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro sanoitti huolen eristyksissä olon henkisestä raskaudesta: ”Ihmisen keskeisimpiä psykologisia perustarpeita ovat sosiaalinen vuorovaikutus ja tunne oman elämän hallinnasta. Määräys kotona pysymisestä iskee suoraan niihin molempiin.”

Tänään Väestöliiton johtava asiantuntija Heli Vaaranen kehotti aloittamaan jokaisen karanteenipäivän kysymällä kanssa-asujalta, mitä hänelle kuuluu. Vastaukseksi ei riitä ”ihan hyvää”, vaan Vaarasen mukaan kysymykseen voi vastata esimerkiksi kertomalla omista tunteistaan, kuten sanomalla, että olen tänään vähemmän huolestunut kuin eilen. Näin olemme edes hieman kartalla, missä toinen menee...

Rutiinit, liikunta ja yhteydenpito läheisiin ovat uuden korona-arjen peruspilareita. Periaatteessa yksinkertaisia asioita, mutta käytännössä haastavia, sillä nämä tutut toiminnat pitää rakentaa uudelleen ja uudella tavalla. Ei helppoa, mutta tarpeellista että selviämme seuraavat viikot ja kuukaudet - toisille helpompi toteuttaa kuin toisille. 

Tsemppiä sinulle ja minulle :):)