Metsäkävelyä

Eilen sain kolmen, pääosin mökissä ja pihapiirissä hiippaillun päivän jälkeen lähdettyä pidemmälle kävelyretkelle. Aurinko paistoi niin ihanasti, että minua ei pidätellyt enää mikään - onneksi.

Ei saamattomuus. Ei se, että mökiltä pidemmälle kävellessä alkumatkan joutuu tällä hetkellä ajamaan maastoautolla. Ensimmäistä kertaa yli kolmeenkymmeneen vuoteen mökkitien viimeinen pätkä on puolimetrisen tulvan peitossa juuri kapean kannaksen kohdalla, joten paikkaa ei voi edes kiertää.

Laitoin kevyet vaelluskengät jalkaan, aurinkolasit silmille ja kännykän taskuun - ja otin Murun kumppaniksi. Alkumatkasta törmäsin muutamaan tuttuun naapuriin, joiden kanssa huutelimme kuulumisia parin metrin päästä. Postiauto ehti ajaa kolmesti ohitseni ja joka kerta naiskuski hymyili ja vilkutti minulle sydämellisesti. Mieli alkoi valmistautua metsän rauhaan.

Vähitellen ympäristö hiljeni ja metsän tasainen humina alkoi rauhoittaa. Auringon viisto valo korosti kauniisti kuusten vihreyttä ja sai puolukanvarvut kiiltämään. Metsäpurot pursuivat vettä ja solisivat voimakkaasti. Lintujen ääniä ei kuulunut, paitsi aika ajoin yhden tai useamman tikan kaikuvaa koputusta.

Leskenlehdet ja jokunen sinivuokko viestivät kevään etenemisestä. Ja hetken myös varhainen nokkosperhonen lensi rinnallani :):) Runsaat kahdeksan kilometriä taittui nopeasti...