Turvan tuojia

Murulle turvaa tuo peitto, mutta minulle Sanna Marin - tyttärieni ikäinen tuore pääministeri, joka osin yllätyksekseni on koronaviruksen aiheuttamassa pandemiakaaoksessa johtanut Suomea määrätietoisin ja luotettavin ottein.

Aamulla kuuntelin YleAreenasta Pauli Aalto-Setälän johtamaa eilisiltaista keskustelua Pyöreässä pöydässä - yksi RadioSuomen lempiohjelmiani. Yksi kolmesta keskustelijasta on usein Kaarina Hazard. Tavallisesti tiukkasanainen Kaarina tunnusti eilen hymyillen, että kuunnellessaan kun pääministeri Sanna Marin vakavana ja rauhallisena ilmoitti Suomen siirtyvän poikkeusoloihin, hänen ensimmäisiä ajatuksiaan oli, josko Sanna Marin voisi adoptoida hänet. Kaarina voisi ryhtyä Marinin adoptiolapseksi, niin turvalliselta ja luotettavalta nuori pääministeri hänestä tilanteessa tuntui. Niin minustakin :):)

Marinin lisäksi :):) minua tässä käsittämättömässä tilanteessa pitää arjessa ja turvassa kiinni mökkiä ympäröivä luonto, joka koronasta välittämättä valmistautuu kovalla vauhdilla kevääseen ja tulevaan kesään. Turvaa tuo myös arkinen puuhailu ja rauhallinen siivous, jota mökillä talven jälkeen riittää. Ja nyt se on pelkästään kivaa, kun on vain aikaa...

Myös facetime-puhelut omalla mökillään etäkoulua käyvien Esikoisen pikkupoikien kanssa estävät minua uppoutumasta ahdistaviin korona-ajatuksiin. Tässä auttavat myös useat, mutta toistaiseksi lyhyet päivittäiset kävelyt ja se että aurinko näkyy ja tuntuu yli 12 tuntia vuorokaudessa - onhan huomenna kevätpäiväntasaus. Ja paperinen sanomalehti, jonka (minun osaltani vapaaehtoisessa) mökkikaranteenissa ollessani luen paljon huolellisemmin ja nauttien kuin kaupunkikodin arjessa.

Yritän elää tätä hetkeä ja hyväksyä sen, että koronan edetessä meillä kaikilla on monenlaista vielä edessä. Samaisessa Pyöressä pöydässä Suomen Pankin entinen pääjohtaja, 81-vuotias Sirkka Hämäläinen (karanteenin takia puhelimen välityksellä) totesi keskustelun lopussa, että hänen ikäisensä jo ymmärtävät ja hyväksyvät, että epävarmuus ja kuolema kuuluvat elämään.