Yökylässä - viimein

Nelivuotias Pikkupoika pääsi viimein yökylään Mummin luokse. Kyläilyä oli odotettu ja toivottu molemmin puolin pitkään - liian pitkään. 

Koronan tullessa Pikkupoika oli juuri täyttänyt kaksi vuotta ja aloimme Esikoisen kanssa suunnitella ensimmäistä yökyläilyä Mummin luona. Mutta korona muutti kaikkien suunnitelmat, kuten muistamme. Koronaa toki pyörii edelleen paljon Suomessa, mutta olemme vähitellen oppineet elämään tämän uuden taudin kanssa. Ja sen ehdoilla - tauti riittävästi huomioiden, mutta luopumatta sen edessä kaikesta kivasta. 

Yöpyminen Mummin kaksiossa Punavuoressa oli Pikkupojan ihka ensimmäinen yö ilman äitiä tai isää. Hänen iässään isoveljet olivat jo kokeneita yökyläilijöitä. Pieni selvisi kokemuksesta hienosti. Illan kuluessa koti- tai ennemminkin äiti-ikävä tuli pari kertaa Pienen mieleen. Silloin juteltiin yhdessä ikävän tunteesta ja hetken päästä Pieni jatkoi iloisena autoleikkejään tai kirjan lukemista. 

Aamulla päiväkodin käytävillä kaikui Nelivuotiaan kovaääninen innostus: ”Olin koko yön mummin luona.” Mummi tosin unohtui nopeasti, kun Nelivuotias keskittyi kaverin halaamiseen ja aamupuuron lusikointiin :)