Juhlimme torstaina Parasystävän kanssa 50 vuotta kestänyttä ystävyyttämme. Hyvä ja hieno syy juhlia, joten juhlimme kunnolla. Se tarkoitti pitkääää (ja vähän kosteaakin) lounasta Helsingin kattojen yllä legendaarisessa ravintola Savoyssa - kahden tutun miehen kanssa :)
Samalla juhlistimme pikkuisen myös molempien - Parasystävän ja minun - maaliskuisia ympäripyöreitä eli seiska-kymppi-päiviä. Toisella pyöreät tuli täyteen 15. päivä ja toisella mittari täyttyy 24. päivä. Toinen on kala ja toinen oinas. Toinen on lempeä, piiloherkkä eikä osaa oikein sanoa ei ja toinen on innostuva, itsepäinen ja möläyttelee väärissä tilanteissa.
Kahden mikkeliläisen kanssa juhliessa piti tietenkin syödä ravintolan tunnetuimman kanta-asiakkaan eli marsalkka Mannerheimin neljän ruokalajin nimikkomenu. Pyöreisiin liittyen pitää mainita, että kun Savoy avasi ovensa kesällä 1937 marsalkka oli juuri täyttänyt 70 vuotta. Helsinkiläisherra tutustui ensimmäisellä viikolla uuteen ravintolaan, ihastui ja palasi usein uudelleen.
Aiemmin en ole käynyt Savoyssa - ehkä ravintolan luksusmaine (ja hinta) on vähän pelottanut. Tunteeko ”perusmummi” paikan liian fiiniksi ja konstailevaksi? Yllätyksekseni ihastuin Savoyhin kerralla - ja täysillä. Palvelu ja kaikki kohtelu oli ihanan huomaavaista ja huomioivaa. Ei tippaakaan pokkuroivaa, ei ylimielistä eikä yhtään vieroksuvaa, vaikka olimme koko porukka aika arkikampsuissa.
Ihastuin myös Savoyn ruokaan. Nettisivujen mukaan tarjolla on suomalais-ranskalaista, pienin venäläisin vivahtein. Ja sitä se oli, mutta netissä jäi mainitsematta, että tarjolla on myös superhyvää. Nykyään kun käyn ravintolassa, syön usein pitkän kaavan mukaan eli joko kiinteän menun tai kolme itse valitsemaani ruokalajia. Yleensä 3-4 ruokalajista 1-2 menettelee ja vain 1-2 on makuuni.
Marskin menussa jokainen neljästä ruokalajista alkuruoasta jälkiruokaan oli superherkkua - hyvin valmistettua ja kauniisti aseteltua. Annosten kauneutta ei voi kuin kehua: visuaalisia ja selkeitä, mutta ei mitään ylenmääräistä piperrystä. Jos nyt jotain miinusta pitäisi keksiä, niin alkuruoan carpacciona tarjoiltu kampapasimpukka ei ihan kohdannut makunystyröitäni. Mutta Parasystävästä kampasimpukka oli taas menun paras annos (tai melkein, kun kaikki oli niin hyvää).
Minä rakastuin borchliemessä tarjottuihin vorschmakpelmetineihin. Useimmiten herkkuni löytyy alku- ja jälkiruoista, joita pääruoka päihittää harvoin. Marskin menussa paistettu kuha tarjottuna piparjuuren ja osterivinokasmuhennoksen kanssa kuitenkin yllätti ja maistui. Mutta toki myös jälkkäri oli huippua, vaikka en listasta lukiessani ihan ymmärtänyt mitä söin :)
Kaikki oli niin hyvää, että vähän jopa hämmentää kehua kaikkea. Toisaalta mukavassa ja merkityksellisessä seurassa kaikki maistuu aina tavallista paremmalta. Ja kun saa rauhassa nauttia ja keskittyä syömiseen, niin myös se vaikuttaa ravintolakokemukseen.
Taivaallinen iltapäivä, jossa yhdistyi minulle tärkeitä ja rakkaita asioita: lähelle tulevat ja lähelle päästävät ystävät, herkullinen ruoka, lempeä, leppeä ja hyväksyvä tunnelma, kiinnostava ja vaivaton jutustelu sekä aurinkoinen näkymä yli kotikaupungin kattojen.
Kiitos Rakkaat, näillä eväillä selviän seisemänkymmenen toiselle puolelle.
Kampasimpukkacarpaccio, osterivinegretti, fingerlimeä
Vorschmackpelmetit, borchliemi, Savoyn suolakurkkua
Marskin kuhaa, piparjuurta, osterivinokasmuhennosta
Suklaacremeux, mandariini-yuzugeeli, appelsiiniparfait
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti