Sunnuntaiaamuna suuntasin Ateneumiin aikomuksenani mennä tutustumaan kehuttuun Moderni nainen -taidenäyttelyyn. Tiesin, että museossa on samalla myös toinen näyttely - Vuoropuhelua - mutta kohteeni oli 1900-luvun naisten tekemää kuvataidetta esittelevä Moderni nainen.
Kiipesin tapani mukaan innostuneena Ateneumin leveitä ja komeita portaita museon kolmanteen kerrokseen, jossa tulijat opastettiin joko oikealle ”Moderni nainen” tai vasemmalle ”Vuoropuhelua”. Yllättäen päätin kääntyä vasemmalle. Useimmat museovieraat nimittäin suuntasivat oikealle, joten ajattelin että vasemmalla saisin kävellä ja katsella väljemmin. Ja totta, pitkän tovin tutustuin lähes yksin Elina Brotheruksen ja Hannele Rantalan Vuoropuhelua-valokuvanäyttelyyn.
Brotheruksen (s. 1972) ja Rantalan (s. 1952) näyttely oli sananmukaisesti vuoropuhelua. Luovaa, kiehtovaa ja kekseliästä kuvallista keskustelua kahden ystävyksen ja kahden lahjakkaan valokuvaajan välillä. Mutta myös vuoropuhelua vähälle huomiolle jääneiden 1900-luvun alkupuolen naisvalokuvaajien kanssa. Ja katsojien kanssa.
Näyttelyn ensimmäistä osaa varten Brotherus ja Rantala olivat luoneet ”rinnakkaisteoksia” kuolleiden naisvalokuvaajien kymmeniä vuosia sitten ottamille valokuville. Toinen osa näyttelystä oli työstetty siten, että kaksikko ikäänkuin vastasi valokuvilla itselleen ja toisilleen antamiin tehtäviin, jotka liittyivät maailman kokemiseen, näkemiseen ja jäsentämiseen. Tehtävät ja/tai kysymykset olivat nähtävänä ko valokuvan vieressä.
Valokuvanäyttelyyn tutustumisen saattoi aloittaa molemmista päistä. Minä aloitin (ilmeisesti?) lopusta, joten ensimmäisenä tutustuin toiseen osaan eli ystävysten jännittävään kysymys-vastausleikkiin, jossa sanalliset kysymyksetkin olivat kuin runoja. Ja jopa osa vastauksista vaikutti runoilta - runollisilta valokuvilta.
Tykkäsin tosi paljon viisikymppisen Brotheruksen ja ikäiseni eli seitsemänkymppisen Rantalan osin leikkisistä ja osin arvoituksellisista tai kantaaottavista - puhuttelevista - valokuvista. Pysähdyin tuijottamaan, tutkimaan ja miettimään pitkäksi aikaa lähes jokaista valokuvaa. Tämän mahdollisti se, että pääosa museoväestä kierteli edelleen Modernien naisten puolella :)
Intensiivisen valokuvanäyttelyn jälkeen en enää halunnut sekoittaa päätäni ja sotkea mieltäni toisella ilmeisen vahvalla näyttelyllä, joten tutustuminen Moderni nainen -näyttelyyn jäi toiseen kertaan. Kivaa on kiva odottaa.
Onneksi on museokortti :) Kortti kannustaa tutustumaan yhteen näyttelyyn itselle sopivissa osissa tai jopa kiertämään saman näyttelyn useampana eri päivänä :)
Hannele Rantala: Nainen ohuen kankaan takana, 2021
Hannele Rantala oli näyttelyssä kuvannut itsensä mm. ohuen kankaan takana. Valokuvan rinnakkaisteokseksi esitettiin Nancy Pietisen Alastontutkielma vuodelta 1945. Viereisessä esitetekstissä kerrottiin, että Rantalan omakuvan tärkein kuvallinen lähde oli kuitenkin ollut venetsialaisen taidemaalari Tizianin muotokuva kardinaali Filippo Archintosta vuodelta 1558.
Rantalan ja Tizianin muotokuvat olivat todella kuin kaksi marjaa :):) Huvittavaa. Samaa ideaa löytyi muuten myös senegalilaisen Omar Victor Diopin valokuvissa Turun taidemuseossa (täällä).
Vielä Nancy Pietisestä (1888-1967). Hänen aviomiehensä oli pitkän ja arvostetun uran lehti- ja mainoskuvaajana tehnyt Aarne Pietinen (1884-1946), jonka valokuvastudiossa Nancy työskenteli prokuristina eli virallisena edustajana. Myös avioparin pojat Otso (1916-1993) ja Matti (1919-2009) Pietinen olivat valokuvaajia ja työskentelivät perheen omistamassa studiossa. Nancy ei - miehensä ja poikiensa tavoin - ollut käynyt ”valokuvakouluja”, mutta kuvaaminen oli hänen rakas ja intohimoinen harrastus. Tästä huolimatta tai tämän takia Otso Pietisen kerrotaan usein sanoneen: ”Äiti on meistä paras.”
Nancy Pietinen: Alaston tutkielma, 1945
Tizian: Filippo Archinto, 1558
Elina Brotheruksen omakuvien sarja piti minua pitkään otteessaan. Se oli Brotheruksen vastaus tehtävään: ”Kuvittele. Olet tämän taulun tekijä. Sinä olet taulu. ”
Alla on yksi sarjan valokuvista eli Brotheruksen 2021 ottama kuva, jossa hän itse seisoo 1998 ottamansa valokuvan ääressä, jossa hän puolestaan seisoo 1997 maalaamansa omakuvan vieressä. Omakuvan Brotherus on puolestaan maalannut valokuvasta, jonka hänen äitinsä on ottanut 7-vuotiaasta Elina-tyttärestä vuonna 1981 - valokuva, jossa taustalla on valokuva vuosi aiemmin kuolleesta Elinan isästä.
Elina Brotherus: Omakuva omakuvan ja omakuvan kanssa, 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti