Prince Dom Nicolau (n.1830-1860) sarjasta Diaspora, 2014
Käydessäni Taidemuseon kahvilassa (täällä) tutustuin tietty myös museon ensimmäisen kerroksen uuteen näyttelyyn - senegalilaisen valokuvaajan ja nykytaiteilijan Omar Victor Diopin valokuviin. Värikylläistä, teatraalista ja kantaaottavaa.
Värikylläistä ja teatraalista - totta. Mutta kantaaottavuutta minun oli valokuvia katsoessani vaikea heti hahmottaa tai tavoittaa. Näin lähinnä maalauksellisia, upeita ja kiehtovia valokuvia, joissa lähes kaikissa näkyi valokuvaajan omat kasvot. Vasta lukiessani tarkemmin näyttelystä sain käsitystä, mihin taiteilija kuvillaan pyrki.
Omar Victor Diop (s.1980) on syntynyt ja asuu edelleen Senegalissa. Nelikymppinen taiteilija on itseoppinut valokuvaaja, joka nuorempana työskenteli liike-elämän ja muodin parissa. Etenkin hänen muotikoulutus ja -kiinnostus näkyy näyttelyn valokuva-muotokuvissa.
Turussa on esillä kuutisenkymmentä Omar Victor Diopin isokokoista valokuvaa, jotka näyttelyssä on jaettu kolmeen aihekokonaisuuteen: Allegoria (2021), Liberty (2016) ja Diaspora (2014).
Allegoria-sarja ottaa kantaa ilmastonmuutokseen ja lajikatoon. Kaikissa kuvissa on kuvattu Diop, jonka ympärille on kuvakäsittelyllä lisätty uhanalaisia kasveja ja eläimiä. Valokuvat ovat upeita, mutta niiden varsinainen sanoma ei minua tavoittanut, harmi.
Liberty-sarjassa Diop nostaa esille unohdettuja mustia vapaustaistelijoita, esimerkkinä Aline Sitoe Diattan (1920-1944). Nuori nainen vastusti ranskalaisten ylivaltaa Senegalissa ja kuoli vankilassa vallanpitäjien vangittua hänet yhtenä vastarintaliikkeen johtohahmona.
Alkuperäinen valokuva teini-ikäisestä prinssi Nicolausta.
Kolmas kokonaisuus - Diaspora-sarja - ei alkuun auennut minulle, eikä näyttelyesite paljoa auttanut. Esitteen mukaan taiteilija keskittyi ”diaspora-kokemusten kuvaamiseen”. Sana oli minulle tuntematon, joten turvauduin kotona nettiin. Diaspora on kreikkaa (suom. hajaannus) ja termi tarkoittaa sitä, että uskonnollinen tai kansallinen ryhmä joutuu muuttamaan uudelle asuinalueelle ja erilaisuuden ympäröimänä säilyttää (tai pyrkii säilyttämään) oman identiteettinsä. Diaspora on arkikieltä ainakin Afrikan maissa ja sitä saatetaan käyttää mm. siirtolaisuuden, pakolaisuuden ja orjakaupan sekä juutalaisten ja muslimien yhteydessä.
Diaspora-sarja kiehtoi minua eniten jo näyttelyssä, ja luettuani ja ”ymmärrettyäni” (ehkä) termin merkityksen miellyin kuviin entistä enemmän. Diop on lavastanut valokuviinsa uudelleen vanhoja valokuvia/muotokuvia, joissa on länsimaisesta näkökulmasta kuvattu 1500-1800 -luvuilla eläneitä mustia henkilöitä. Jokaiseen kuvaan Diop on lisännyt jalkapallon, koska kuten hän muistuttaa mustuus on edelleen virhe. Näin esimerkiksi Euroopassa pelaaviin, afrikkalaisiin huippujalkapalloilijoihin liittyy tuttua ristiriitaisuutta: ylistystä, sankaruutta ja poissulkemista.
Omar Victor Diopin valokuvat jäivät mieleen, vaikka kaikki eivät minuun vaikutusta tehneetkään. Taidemuseo on aina retken väärtti :)
Aline Sitoe Diatta 1944 sarjasta Liberty, 2016
Sarjasta Allegoria, 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti