Pitkänen-Walter: Rikkoutuneita eleitä - eri valossa III, 2005-7
”Myös maalauksissa jokin ’liian hauras kuvaksi’ pyrkii tulemaan ilmaistuksi.”
”Maalauksen luonne kiteytyy paradoksiin: kuvan maalaaminen tarkoittaa kuvan rikkomista.”
Otteita taidemaalari, professori Tarja Pitkänen-Walterin Liian haurasta kuvaksi - maalauksen aistisuudesta -nimisen kuvataiteen väitöskirjan (2006) tiivistelmästä (täällä). Valokuvat ottanut taiteilijan näyttelystä Helsingin taidehallissa (täällä).
Pitkänen-Walter: Minä olen, 1998
Kiitos Pitkänen-Walter näyttelyn esittelystä ja erinomaisesta taustoituksesta!
VastaaPoistaTuo moniaistillisuus on kieltämättä kiinnostavaa, mutta näin äkkiseltään taidanpa olla perinteisemmän taiteen ihailija ja katselija. Isahtaa rauhassa - se on minulle museokäynnillä tärkeää - kiireettömästi aistien museon henkeä ja katsella teosta ajatusten vaeltaessa sekä nauttiessa näkemästään...
Tuo papa & mama l. Minä olen osuu silti nappiin ja on herkullinen;)
Minusta moniaistillisuus jäi näyttelyssä vähän ontumaan, tai sitten en sitä ihan ymmärtänyt. Isossa tilassa yhteen teokseen kuuluvat äänet olivat lähinnä häiritseviä. Enkä näkö-aistin lisäksi oikein ymmärtänyt mitä käyttäisin. Koskea ei saanut. Ehkä ennemmin ajattelen taidejuttuihin tutustuessa olevani kokija - ineä rauhassa vaikutteita ja antaa tunteiden herätä mielessä… Mutta menisin toistekin…
Poista