Ateneumin ikkunasta näkyi sumuinen Kansallisteatteri
Naistenpäivänä valokuvaajat Elina Brotherus ja Hannele Rantala ”opastivat” henkilökohtaisesti Ateneumin kolmannessa kerroksessa ”omassa” Vuoropuhelua-näyttelyssään. Kertoen parillekymmenelle innokkaalle museovieraalle näyttelyn ja esillä olevien valokuvien synnystä.
Huomasin Ateneumin nettisivuilla sattumalta ko. opastuksen, ja halusin heti osallistua. Olin jo aiemmin kiertänyt valokuvanäyttelyn omatoimisesti, ja ihastunut (täällä). Kun tarjottiin mahdollisuutta kuulla taiteilijoiden omia ajatuksia ja pohdintoja omista teoksistaan, niin pakkohan tarjoukseen oli tarttua :):)
Ja kyllä kannatti. Tulin todella kosketetuksi. Sain opastuksesta paljon enemmän kuin odotin. Elina ja Hannele tarinoivat hämmentävän rehellisesti ja aidosti - läsnäolevasti - valokuvien synnystä ja omista tunnoistaan, jotka liittyivät kuviin ja niiden luomisprosessiin. Vaikka etenkin Hannelelle ihmisjoukon katseiden kohteena oleminen ei näyttänyt olevan helppoa. Minulle jäi tunne, että Hannele ehkä puhui mieluummin valokuvilla kuin sanoilla.
Ja hyvin puhuikin. Hannelen voimakkaat valokuvat osuivat minuun - koskettivat ja mietityttivät syvältä ja syvästi (täällä). Kokemustani voimisti valokuviin yhdistyvät lyhyet runomuotoiset kysymykset/ajatukset, mikä kuulemma oli ollut alkujaan Hannelen idea.
Kiitos Elina ja Hannele. Toivottavasti tapaamme uudelleen - ainakin valokuvin :)
Kaivarin maaliskuista rantaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti