tiistai 15. maaliskuuta 2022

Pala paratiisia

Jacob Marrel (1614-1681): Kukkia lasimaljakossa 

Helsingin paraatipaikalla Bulevardin länsipäässä on Sinebrychoffin museo, jossa olen käynyt useasti (mm. täällä) - ja tulen käymään. Museo on makuuni sopivan kokoinen ja kävelymatkan päässä Punavuoren kaksiostani. Ja vaihtuvien taidenäyttelyiden lisäksi museossa voi ihailla Sinebrychoffin suvun 1800-luvun ylellistä porvariskotia - ja joka kerta huomio kiinnittyy uuteen yksityiskohtaan :)

Tämän kevään ja kesän museon ensimmäisessä kerroksessa on Linne ja pieni pala paratiisia -niminen näyttely. Kukka-asetelmia ja puutarhakuvia - lähinnä keskieurooppalaisilta 1400-1700 -lukujen taiteilijoilta. Sekä tietoa luonnontieteilijä Carl von Linnestä (1707-1778) ja piirroksia vanhoista kasvikirjoista. Ruotsalainen Linne toimi lääketieteen ja kasvitieteen professorina ja jäi historiaan, koska hän loi perustan kasvien ja eläinten tieteelliselle luokittelulle.

Aiemmin olen vierastanut kukka- ja muita asetelmia. Ne ovat tuntuneet tylsiltä ja teennäisiltä. Ensi kertaa pysähdyin tarkemmin katselemaan ja tutkimaan asetelmia käydessäni Lontoontytön luona Lontoossa pari kuukautta ennen koronaa marraskuussa 2019. Tällöin kävin ihmettelemässä mm. komeita kukka-asetelmia Dulwich Picture Galleryssa (täällä). Ja aloin vähän innostua :) 

Viime sunnuntaina Sinebrychoffin museossa innostuin vähän lisää. Keskiaikaiset kukkakimput, joiden ympärillä pörräili perhosia ja muita ötököitä, olivat hurmaavia - valokuvamaisen tarkkoja ja uhmakkaasti täynnä väriä. Näytteillä oli myös luonnon ympäröimiä muotokuvia ja ”ikoneja”, joissa väliin tuntui että ihmishahmon takaa näkyvä maisema oli tärkeämpi kuin muotokuvan kohde. Monissa maisemissa oli paljon pikkutarkkaa piperrystä, jonka tutkiminen oli kivaa ja mielenkiintoista :)

Maaliskuun aurinko oli herättänyt myös museon seinät kukkimaan :) Ja tuonut palan paratiisia Punavuoreen.

Jan Brueghel I (1568-1625): Kukkamaljakko 

Gerard David (1460-1623): Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi maisemassa

2 kommenttia:

  1. Voi kun tuollaiset ihanat näyttelyt eivät olisi niin kaukana täältä syvästä idästä... :)
    Kiitos kauniista postauksesta. Hauska sattuma on, että viikonlopulla meidän perheen lontoolainen oli ihastellut renessanssimaalareita National Galleryssä ja minä sitten katselin museon nettisivulla teoksia, joita voi zoomata aika lähelle ja ihastelin juuri henkilöiden takana olevia maisemia kaikkine hienoine yksityiskohtineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lontoolainen on nyt joitakin kuukausia Suomessa. Mutta kun hän palaa kotikaupunkiinsa olisi taas ihana päästä käymään siellä ihmettelemässä oikeaa suurkaupunkia. Kaupunki, jossa sen laajuudesta ja väkimäärästä huolimatta on useita ihania ”pikkukeskuksia” turistivirtojen ulkopuolella.
      Vasta tyttäreni myötä olen löytänyt erilaista Lontoota, johon olen ihastunut. Aiemmin kaupunki ei kuulunut lempikaupunkeihini…

      Poista